Uuteen kotiin!

Heippa kamut!

Olenpa tässä viettänyt muutaman unettoman yön, kun selvisi että rakas sijaislapseni Bill Winter tarvitseekin uuden kodin. Niinhän siinä usein elämässä käy, että tilanteet muuttuvat ja tässäkin tapauksessa ihan Bill Winteristä riippumattomista syistä. Eipä aikaakaan kun somemaailmassa oli esillä tämänlainen ilmoitus:

"Kasvattini, 2.5- vuotias leikattu maine coon- uros "Kassu" etsii uutta rakastavaa loppuelämän kotia itsestään riippumattomista syistä. Kassu on syntynyt 21.11.2015 ja asuu tällä hetkellä Varsinais- Suomessa. Ota yhteyttä, mikäli kiinnostuit."

Ja ette usko, kuinka monta vastausta ja kodin tarjoajaa sihteerini sai? Siis kymmeniä, kymmeniä ja kymmeniä. Ihan vanhan mieltä lämmitti, miten kauniisti ihmiset kirjoittivat kodeistaan ja siitä, miten he olisivat valmiita rakastamaan Kassua lopun elämänsä. Lopulta näytti siltä, että se oikea koti löytyi. Nyt odotellaan vain, että saadaan asiat rullaamaan ja ennen ensikuuta Kassu asuu jo muualla. Mutta siitä sitten myöhemmin ;-) 
Minä olisin tietysti voinut ottaa Kassun vaikka meille, mutta sihteerini mielestä se ei ole sopiva ajatus. Sen tiedän, että tällä Nallekarhulla tulee olemaan todella upea kaunotar kaverinaan :-) 

Toivoo Leo 

Kun Leo tapasi Fannin

Syyskuun viimeisenä päivänä sain kuulla ilouutisen, että kesäheilani Fanni on synnyttänyt kuusi pentua maailmaan. Kuusi! Se on kuulkaas minun ennätykseni penturintamalla. Kaikki oli kuulemma sujunut oikein hyvin ja Fanni on esimerkillinen äiti. Mutta tsot tsot, älkää nyt innostuko. Nämä olivat myös viimeiset pentuni maailmalle. Viimeiset. Uusia treffikutsuja ei oteta enää vastaan :-D Statukseni on nyt Setämies.

Mutta takaisin Fanniin. Tämän salaperäisen Godfather`s Francinen eli Fannin tapasin ensimmäisen kerran Tampereella. Minä luulin aluksi, että minua viedään kissanäyttelyyn, mutta kas kummaa, vaihdoin autoa ja jouduinkin pienen vauvan kanssa takapenkille ja niin minua vietiin suoraan hääsviittiin. Siellä minua odotti Fanni! Hän olikin varsin mukava neiti ja ystävystyimme melko nopeasti. Hän on yhtä tyylikäs kuin nimensäkin.

Godfather`s Francine aka Fanni. Kuva: Pirjo Laurila.

Nukuimme vierekkäin, söimme ruokaa samasta kupista ja leikimme yhdessä vesileikkejä. ( Meitä kun yritettiin myös viihdyttää hääseremonioiden aikaan. ) Melkein viikon minä siellä neitiä viihdytin, mutta mitään sen suurempaa emme saaneet aikaan. Kyllä se on kattokaas niin, että jos minun pitää valita tuoretta sydäntä kuppiin tarjoiltuna ja hemaiseva neito, niin kyllä minä jo tässä iässä valitsen sen sydämen. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja he näköjään tiesivät, että sydän on myös lempiruokaani. Kesällä Fanni aloitti juoksun uudestaan. Hän taisi rakastua!! Halusi tavata meikäläisen uudestaan!

Tässä tapauksessa toinen kerta toden sanoo. Nimittäin kesällä sitten olin kaikessa rauhassa mökilläni lomailemassa ja olin karistanut kaikki naisasiat mielestäni. Söin päästäisiä aamupalaksi, nypin havunneulasia turkistani ja varpaanväleissäni kasvoi sammalta. Aloin muistuttamaan Metsän Peikkoa teroittaessani kynsiä kallioon. Sitten soi puhelin. Oli lauantai- ilta ja Fanni kaipasi minua. Hän oli muuttanut Poriin ja eihän täältä meidän mökiltä ollut sinne pitkä matka. Minua vähän nolotti ne kaikki sammaleet ja risut ja männynkävyt, mutta palvelijani kampasi suurimmat pois ja niin minua lähdettiin viemään sateisena lauantai-iltana treffeille. Siellä tämä tyylikäs leidi minua odotteli ja niin mökkilomani keskeytyi muutamaksi päiväksi. Seuraavalla viikolla minut palautettiin samaan paikkaan kaikkeni antaneena .

Leo lähdössä häihin kotoisasti mökiltä.  Morsiamelle on jo kimppukin valmiina.

Näin siis saivat alkunsa nämä kuusi suloista naperoa. Syksyn lapset ovat syntyneet. Kaikkea hyvää heille ja esimerkilliselle Fanni- äidille <3

Toivoo Leo- iskä.

Leijonan pentuja

En ole vielä ihan muuttunut metsänpeikoksi, vaikka metsäisiä kuvia minusta nyt näettekin. Ajattelin vain kertoa elämää mullistavasta kokemuksestani. Minusta on tullut isä ensimmäistä kertaa elämässäni. Minullahan oli keväällä ns. vappuheila ja tässä on tulos. Kaksi aivan ihanaa tervettä pentusta. Nyt toivon äidille kaikkea hyvää ja lapsosille myös. Mahtavatko olla ihan leijonan pentuja? :-D

Kun Harry tapasi Sallyn...eiku...?

Kröhöm, minulla oli kuulkaas treffit. Eräs viehko kaunis neiti tuli tänne luokseni halki etelä- suomen ja vietimme reilun vuorokauden yhdessä kujerrellen. Aluksi tämä neitonen tietysti yritti esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja minä jouduin keksimään kaikki Overlordin temput mitä ikinä keksin, että neito tuli suotuisammaksi minulle. Lähdin jopa hetkeksi pois tapaamispaikastamme ja sehän tepsi. Heti oli kuulkaan neito oven suussa, että mihin se iso ja punainen nyt meni? Eikä kulunut kuin hetkinen, niin minä palasin hänen luokseen. Eihän hän voinut minua lopulta vastustaa, kuten en minäkään häntä.

Palvelijamme kävivät välillä katsomassa että meillä kaikki on kunnossa. Annoin myös neidon syödä yksin. Ja kun aamu koitti, minä lähdin hetkeksi jaloittelemaan. Oikeastaan minä join, sillä niissä puuhissa tulee kyllä tosi kova jano enkä muutenkaan ehtinyt juomaan kun piti neitoa vahtia silmät tummina. Tällä välin tämä hieno neiti oli tehnyt tarpeensa, ei kehdannut minun nähteni! Hieno kun on!

Mutta voi oi joi. Kyllä nämä neitoset ovat sitten ihania otuksia <3 Palvelijani oli ihan huolissaan, alanko nyt merkkailemaan kaikkea täällä kartanossani. No en tietenkään. Kyllä minä tiedän mikä on minun, se on minun. Ja kaikki täällä asuvat tietävät että olemme MINUN reviirilläni...

Treffimme kestivät reilun vuorokauden. Neitoa tultiin hakemaan siinä illan suussa kotiin. Hän alkoi sähisemään. "Minä en lähde mihinkään..." Voi hitsit, ettei vain olisi rakastunut meikäläiseen?

Kevättä rinnassa ja aurinkoa ja kissankujerrusta myös teille, rakkaat lukijat :-)

(Kuvat eivät liity mitenkään blogin tekstiin.)

Riiuulle, riiuulle, riiuulle...

Huomenta Muruset!

Ajattelinpa kertoa mitä Palvelijani teki pyynnöstäni...Minullahan on nyt tämä The Morsiamen Etsintä käynnissä ollut jo jonkin aikaa. Ymmärrän kyllä että minunlaiseni raavas kolli herättää tunteita ja varsinkin aremmat neidot saattavat pelästyä massiivista olemustani ja pökerryttävän punaista turkkiani....Niinpä sitten muutama Neito katosikin kuumalta listaltani ja teimme tämmöisen:

Minä The LEO....

Mitäs piditte?

Sen Oikean etsiminen ei olekaan mitään ihan pikkupennun hommaa. Siispä ajattelin, että tämä tämmöinen maanlaajuinen nettisivusto ehkäpä tavoittaisi ne mukavimmat tytöt :-) Valokuvan valitseminen oli vaativaa puuhaa, sillä minua on kuvattu kesällä ja talvella, satoi tai paistoi, edestä ja takaa, kun mä seison kun mä makaan...Päätimme valita tämän körttiläisen otoksen, jonka Tessa lv. on kuvannut. Siinä minä olen koko komeudessani!

Tässä vielä muita vaihtoehtoja:

Tässä näette miten punainen turkki minulla on ja voimakas tassu.

Tämä on AIKA hyvä valokuva. Minähän näytän hyvältä, oli kesä tai talvi...Tässä on KESÄ <3

Tämähän on muuten kiva kuva, mutta tässä on niin paljon rekvisiittaa mukana eivätkä neitoset näe leveää ja voimakasta selkääni...

Tässä olen vähän hajamielisen näköinen kun taas pitää poseerata jonkun pytyn vieressä...