Esikoistytär

Moro!
Sain pitkästä aikaa terveisiä esikoistyttärestäni, joka lienee tähän astisista lapsista eniten minun näköiseni. Ja koska hän selvästi muistuttaa isäänsä, hän on todella kaunis, upea, mielettömän ihana jo aikuinen Lady <3 Olen ihmetellyt, miksei häntä ole näkynyt kissanäyttelyissä, mutta ehkä siihenkin tulee muutos.

Magnificat Red Velvet, tuttavallisesti iskän pikkutyttö Neea voi oikein hyvin ja on kesämielellä.

Mahtaako minusta tulla vielä Vaarikin? Mene ja tiedä. Sitä kovin toivoisin kyllä. Kuvat on ottanut Neean omistaja.

Ihanaa kesää Neealle ja siskolleen Hipulle <3

Toivoo isä Leo

Äitienpäivä!!!

Paljon Onnea EläinÄideille!!!

Meidän perheen todellinen äiti on Luna, joka on saattanut maailmaan jo neljä ihanaa pienokaista!

 IC PT*Artsycats Lucy in the Sky aka Luna.

***

Paljon Onnea EläinIsoäideille!!!

Lunan äiti on  saksalainen, mutta Portugalissa asuva Sissi. 

DE*Sisika Canary Hunter

Sissi on myös Suran, Kasperin, Sampan ja Räikkösen Isoäiti <3
***

Minun äitini on taas puolalainen, mutta Padasjoella asuva Nala.

PL*Long Island Arkiza (kuva:M.Vilkman)

Katsokaa, miten hehkuvan punainen hän on! Ihan kuin minä!!! Voi Mami! Olet ihana!

Nala on sitten...ööö...Minun kauttani Hipun, Neean, Suran, Vääpelin, Bellan, Cecilian, Nebelin, Nestorin, Jackin, Pikku Myyn, Carloksen sekä Lilyn, Lolan, Tiffanyn, Diorin, Smokien ja Kodan Isoäiti <3

***
Joten oikein aurinkoista Äitienpäivää kaikille!

Toivottelee Leo

Ristus mikä reissu!

Terve kamut!

Kyllä vanhakin vielä jaksaa. Se tuli nimittäin todistettua viime sunnuntaina, kun lähdin tyttäreni Suran kanssa Jämsään kissanäyttelyyn. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni siitosluokkaan ja Suralla oli perinteisesti oma nuorisoluokkansa.

Valokuva näyttelyluettelosta.

Eläinlääkärintarkastuksessa oli mielenkiintoinen sinitakkinen eläinlääkäripersoona minua vastassa. Olin vähän ruosteessa, sillä edellisestä näyttelyn eläinlääkärintarkista oli jo parisen vuotta aikaa, ja olin vähän hämilläni kaikesta siitä hälystä, mitä siellä oli. Toki kaikki oli hyvin pienimuotoista, mutta ymmärräthän sinä, että kun päivät pitkät on noiden neitojen kanssa kotona, alkaa elämänpiiri käymään yllättävän pieneksi. No jokatapauksessa menin varmuuden vuoksi palvelijani syliin, jotta tämä hauska eläinlääkäri sai katsottua hampaani. Kaikki oli kunnossa ja lopuksi tämä sinitakkinen täti siirtyi pääpuolestani takapuoleeni. Hän haistoi takapuoltani. Olipa erikoista! Hän nimittäin haistoi jokaisen kissan hännänalusen tarkastuksen lopuksi. To- del- la mie- len- kiin- tois- ta!!! Haju oli sopiva, sillä pääsin häkeille.

Häkkipaikkakin löydettiin helposti, koska ystävämme olivat sen meille jo varanneet! Minulla oli jo kova hätä, eikä palvelijani ehtinyt edes vessaa minulle laittaa kun jo suhautin pissat verhonnurkkaan. Komiaa. Elin muutenkin kuin pellossa, sillä halusin näyttää näille nassikoille että nyt riittää hienostelu. Olin nimittäin luokkani ainoa siitosuros ja viisivuotias vielä! En mikään poika enää. Hörpin vettä autuaasti kauluri märkänä ja söin raksuja niin että napa rutisi. Kuoputin vessaan ihan kuin näön vuoksi, sillä eihän minulla ENÄÄ mikään hätä ollut. Kun olin kaikki temppuni näyttänyt, aloin torkkumaan nojaten vesikuppiin. Siinä sitten torkuin ja lasteni omistajat kävivät minua katsomassa ja ihmettelemässä, miten rauhallinen ja iso minä olen. Ja ottivat muistoksi minusta pari valokuvaa. Sanoipa joku puolituttu minua rumaksi, mutta taisi olla vaan kateellinen :-D

Täällä taas, niin monen vuoden jälkeen...muistatko munt???

Krooh pyyh, tämän taidon minä osaan.

Mutta voi voi, menestystä ei tullut. Suralla oli vastassa häntä vähän nuorempi tyttö, mutta iso kuin mikä ja oikea korvahirmu. Kakkoseksihan hän jäi mennen tullen, eikä ruotsalainen tuomari ymmärtänyt ollenkaan Suran kauneutta. Palvelijakin oli sen verran unessa, että päästi Suran tuomarin pöydältä lattialle kävelemään. Vai lähtikö Sura itse kävelemään ymmärtäessään että hän ei olekaan samalla aaltopituudella tuomarin kanssa? Mutta pienen pieni ruusuke annettiin myös kakkosille. Suran tuomarina oli Irene Eek Magnusson.

Isänsä näköinen kaunis neiti Neea voitti oman itsensä ja sai samalla sertin. Onnea hänelle!

Magnificat Red Velvet, Leon esikoispentueesta.

Nestori piti vapaapäivää, edusti, mutta ei osallistunut kisoihin.

Isänsä oloinen pallero <3

Siitosluokkaan osallistumiseni alkoi siis varsin vaatimattomasti näin ensi alkuun. Saimme nippa nappa alle 90 pistettä kasaan, mutta koska minulla kilpailijoita ei ollut niin sain maininnan pisteistäni huolimatta.

Pikku Myy tuomarin pöydällä.

Pikku Myy krooh pyyh, osaa myös tämän taidon!

Ja ihan lopuksi pitänee todeta:

Palkinnoksi lasten menestyksestä sain ruokalahjakortin, arabian kahvimukin ja suloisen ruusukkeen missä lukee SIITOSUROS! Minä taidan olla urani huipulla!!!

Sura Lahdessa

Talvinen Lahti 24-25.1.2015

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Lahtea tuulessa ja tuiskussa. Luna lähti hotelliin mukaan sinua henkisesti tukemaan, ettet ihan yksin heti joudu suureen kylmään näyttelymaailmaan! Minä, sinun iso punainen isäsi, jäin kotimieheksi katsomaan että täällä kaikki on kunnossa. Me kyllä sitä täällä koko perheen voimin mietimme, kumpi meistä vanhemmista sinulle kaveriksi lähtee, mutta kun pakkaaminen perjantaina alkoi, minä osasin ennakoida tilanteet ja katosin sängyn alle piiloon. Tästä palvelusväkemme päätteli, että se on äidin tehtävä viedä lasta maailmalle.

Salosta eteenpäin satoi lunta ja mitä lähemmäs Lahtea ajoitte, sitä sakeampaa pysy oli. Apua! Onneksi pääsitte turvallisesti perille ja sinä matkustit oikein reippaasti, vailla huolen häivää...olethan isääsi tullut. Äitisi kanssa olikin toisin. Hän oksensi hotellin parkkipaikalla. Voi rähmä.

Luna kotiutumassa Lahden hotelliin. Lahtihan on hiihtokaupunki, kuten taulusta huomaatte. Muuten sisustus oli melko yksinkertainen, ehkä suorastaan jopa DDR:mäinen...

24.1.2015 LAUANTAI

Aamu valkeni Lahdessa talvisena, mutta onneksi ei niin kylmänä. Menimme ajoissa eläinlääkärintarkastukseen, ja eläinlääkäri kehui sinua ja sinun väritystäsi. Ihana, ihana, ihanahan sinä olet. SUROKille iso kiitos loistavasta järjestelystä, kaikki sujui kuin rasvattu ja olimme jo hetkessä omalla häkkipaikallamme.

Mutta kukas se siellä sinua odotti? Kaunis Magnificat Red Velvet, siskopuolesi. Ja arvaattekin varmaan, että olette samassa luokassa ja toisianne "vastaan."

Magnificat Red Velvet aka Neea.

Sinun elämäsi ensimmäisenä näyttelypäivänä tuomarinasi oli Marjatta Koskenkangas. (Hän oli myös äidilläsi elämänsä ensimmäisen kerran.) Marjatta kehui sinua kovasti, vaikka olitkin vain neljä päivää yli pentuluokkarajan :-) Maasta se pienikin ponnistaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinä sait elämäsi ensimmäisen EX 1 arvostelun! Olimme todella iloisia ja tyytyväisiä tästä! Isosiskopuolesi Neea sai arvostelussa EX 2. Mutta minä olen kyllä isänä sitä mieltä, että olisittepa te rakkaat tyttäreni sijoittuneet miten päin vain, kaikki olisi ollut kotiinpäin. Värin paras oli upea kilppari jo aikuinen neiti.

Illalla sitten hotellihuoneessa sinä olit väsynyt päivän koitoksista. Nukuit kuin tukki ja äitisi Luna taas kaipasi seuraa, sillä hänhän oli torkkunut yksin huoneessaan koko päivän. Hän herätti sinut sikeästä unesta ja mitä sinä tyttöseni teit? Etsit tittiä!!!

Äitisi Luna oli kyllä sitä mieltä, että nyt olet jo niin iso tyttö, käyt näyttelyssä ja kaikkea, että Supertitti saa nyt jäädä historiaan...Nyt sitä ei enää saa, mutta sinut saatiin sentään hereille.

Hmmmph...no ei sitten. Mitäs minut sitten herätit? Tuumii Sura.

Samaan aikaan meillä kotona:

Rakas naapurini nakitettiin minua hoitamaan. No eihän minusta niin vaivaa ole, eikä oikeastaan hoitamistakaan, mutta seuraa minä olisin kyllä kaivannut. Kuulen jo kaukaa, miten avainpesässä alkaa rapisemaan ja sillä silmäyksellä minä hyppää retrolipaston päälle odottamaan kuka matalaan majaani astelee? Naapurimmehan se siinä veljensä viisivuotiaan pojan kanssa. He leikittivät minua ja minulla oli kovasti asiaa...kurnuttelin autuaasti koska olin niin iloinen kun sain seuraa! Mutta kohtuus kaikessa, niin tämän narun perässä juoksemisenkin kanssa. Lopulta makailin pöydän alla, ja tarkkailin, kuinka kauan tämä parivaljakko mökissäni majailee? He ymmärsivät yskän ja jättivät minut taas torkuille. Tämä pieni poika oli ihmetellyt, miksi nimeni ei ole Ruu?! Koska juttelin hänelle koko ajan että ruu, ruu, ruu, ruu....Tämä pieni poika taisi ymmärtää kissojen kieltä ;-)






25.1.2015 SUNNUNTAI

Toisena päivänä on aina mukava mennä näyttelyyn, kun häkkiverhot ovat jo valmiina ja eläinlääkärintarkastuksessakin on jo käyty! Kaikki sujuu vielä jouhevammin. Onneksi sentään huomasimme ajoissa, että sinut oli merkitty aluksi ABSiksi tänään, joten palvelijamme kiiruhti korjaamaan tilanteen. Sattuuhan näitä. Niinpä sinä kilpailit tänään numerolla 76, eikä muita tyttöpentuja ollutkaan samassa luokassa. Muuan iso, upea, punainen Tuure kylläkin, joka oli sinua melkein 3 kk:tta vanhempi, ruotsalainen, ja poika.

Sunnuntaina tuomarinasi oli ranskalainen Yan Roca Folch. Sait arvostelussa EX 1. Olimme todella iloisia tästä tuloksesta, vaikkakaan laatuarvostelu ei luvannutkaan niin paljon hyvää kuin eilinen. Kauneushan on katsojan silmässä, niin tässäkin lajissa!

Tässä MCO V ryhmän kaksi ainoaa pentua ja kaksi "ääripäätä." Vasemmalla iso punainen Tuure, viittä vaille nuori ja oikealla Sura, viittä yli pentuluokkaikärajan.

Tässä MCO V ryhmän värin paras- rinki. No värinparas oli punainen ruotsalainen pentu, Tuure! Hän lähti jatkoon!

Voi vitsit, onhan tämä EX 1 ruusuke ihan kiva. Nähtäväksi jää, minne sinua tyttöseni seuraavaksi viedään! :-)

Sisaruskuvat

Huomenta!

Tässä babyboomin keskellä laitan teille näytille kaksi uusinta kuvaa esikoisistani. Kuvat ovat otettu 15.9.2014.

Saanen esitellä....tyttäreni Magnificat Red Velvet, kutsumanimeltään Neea:

Sekä toinen tyttäreni Magnificat Chocolade Chip, kutsumanimeltään Hippu:

Eivätkös ole hauskan näköisiä pieniä tyttösiä?! Eräs tuttavamme muuten kuvaili Hippua surullisen näköiseksi. Hän näyttää kuulemma surusilmältä. Ei hän minusta niin surulliselta näytä, mutta kyllä hänessä tuollaista runotyttömäistä herkkyyttä on <3

Terveiset Magnificat- kissalaan!

Toivoo Isukki

Leijonan pentu vapaana!

Iltaa Ystäväni!

Laita lapset asialle, mene itse perässä. Minun täytyy nyt antaa isän karvaisesta ja isosta tassusta onnenpotku, että pieni tyttäreni löytäisi hyvän ja rakastavan kodin!
Tyttönen on kuin ilmetty äitinsä, ainakin ulkoisesti :-)  Kilpikonna ja kaunis kuin mikä :-)

Minä taas Isänä toivon, että tulevat omistajat olisivat näyttelyistä kiinnostuneita, mutta pääasiahan on se, että omistajat ovat rakastavia, huolehtivia ja kunnollisia kissaihmisiä.

Tässä hän nyt on:

Magnificat Chocolade Chip ( MCO f)

Magnificat- kissalan yhteystiedot löydät täältä: Magnificat- kissala

Pahoittelen kuvien huonolaatuisuutta. Palvelijani ei ole kovin harjaantunut kissanpentujen kuvaaja, sillä omista pentuajoistani on jo aikaa ja nykyään olen niin iso ja punainen että minut on helppo zoomata kameran kuin kameran linssin läpi.

Muuten, tämän pienen suloisen kilpparityttären sisko on jo saanut elämäänsä uudet onnelliset omistajat. Tytöstä ei tullutkaan punainen, eikä punatabby vaan vielä jännittävämpää...punatiikeri.
Siis eikö ole upeaa, että Leo Leijonan pennusta tulee Puna Tiikeri? Minusta tämä on vallan mainiota, kautta viiksikarvain....

Tässä vielä sisar, hento punainen (tiikeri)

Magnificat Red Velvet (MCO d 23)

Mukavaa illan jatkoa.....

Nimiä nimiä!

Tervehdys!

Saanen esitellä tyttäreni: Magnificat Red Velvet & Magnificat Chocolade Chip.

Rakkaat lapsukaiseni ovat nyt nimetyt. Heidät on nimetty amerikkalaisten ihanien makeiden leivosten ja kakkujen mukaan. Palvelijani kun on niin kovasti makean perään ja hän on kesällä bongannut Red Velvet- reseptin. Tiedättekö tämän klassisen punaisen baakkelsin? Katsokaa kuvia täältä: Red Velvet

Red velvet -kakussa on kaksi erityistä asiaa: pehmeän samettinen koostumus ja punainen väri. Erityisti tuo punainen väri innoitti palvelijaani. Kakun historia ulottuu 1800- luvun lopulle saakka ja sen ensimmäisistä vaiheista liikkuu monia teorioita. Viinietikka sai kaakaojauheen muuttumaan punaiseksi ja elintarvikevärien tultua markkinoille kakusta tehtiin salaperäisen, jopa mystisen punainen. Niinpä me täällä kotona ajattelimme, että pienelle punaiselle prinsessalle sopii paremmin kuin hyvin tämä sokerinhuuruinen ja sydämenpunainen, dramaattinen nimi.

Magnificat Red Velvet

 Mitäs muuta klassista leivonnaista vielä ameriikasta on vielä tarjolla? Toinen tyttönen on väritykseltään kuin Mudcake konsanaan, mutta kuka nyt haluaisi olla MUTAKAKKU? Ei minun lapsoseni ainakaan. Niinpä yritimme kehitellä jotain hienostuneempaa...

Australialainen Rocky Roads, tämä suklaan ja vaahtokarkin yltäkylläinen olemus sopii paremmin pojalle...Petit Fleur...ei, ei...ranskalaisia juttuja on meidän perheessä aina vältelty, jo ihan autoista lähtien...Mutta suklainen joku ihananainen nimi...Chocolate Chip Cookies ja tästä tietenkin jätetään pois tuo Cookies niin jäljelle jää klassiset amerikkalaiset suussa sulavat pikkuleivät ja varsin rimmaava nimi suklaahipputurkille.

Katsokaa vaikka: Chocolade Chip

Magnificat Chocolade Chip

Ja tähän loppuun sitten tietysti vielä se Isoin ja Makein Suklaahippu eli Sissi- äiti:

Loppukommentteihin halutaan lisätä sellainen juttu että tuo kissanpentujen kuvaaminen on taidetta. Se ei olekaan niin helppoa kuin ensituntumalta voisi ajatella. Siinä voi mennä katsokaas jauhot ja hiivat sekaisin, baby nyt leivotaan...Onneksi noista lukuisista otoksista edes osa oli katselukelpoisia.

Mukavaa Syksyä teille muruset! Miau!

Leijonan pennut astelevat esiin luolastaan

Miau Maailma!

Olemme kovin täällä heltehissä odotelleet kuulumisia ja valokuvia rakkaista lapsistani, jotka asustelevat varsin kaukana minusta, "jossain Taka- Hikiällä." Etelä- Suomen Hausjärven kylässä on pieni paikka nimeltään Hikiä. Siellä lapseni asuvat äitinsä kanssa Magnificat- kissalassa. Wikipedia kertoo näin: "Huolimatta keskeisestä sijainnistaan Etelä-Suomessa, sanonnoissa Hikiää pidetään perifeerisyyden ilmentymänä." Oh, hoh, oikein sivistyssanoja...Tämä reilun tuhannen asukkaan kunta on varmasti ihanan rauhallinen paikka lapsosten kasvaa ja kehittyä ja mikä parasta, minä olen saanut osallistua kunnan rotukissojen määrän rikastuttamiseen. Magnificat- kissalasta löydät lisää täältä:

Magnificat- kissala

Olen kuullut sanonnan että herrasmiehet tekevät vain tyttöjä. Se on kuulkaas totta, sillä minäkin tein kaksi suloista tyttölasta. Voidaan siis sanoa, että myös herraskollit tekevät vain tyttöjä. Toinen lapsonen on väriltään punainen ja toinen kilpikonna.

Täsä me nyt ollaan...

Ettei vain neiti olisi perinut minun tulenpunaista turkkiani?

Miau, mikä ihanuus!

Tämä toinen kaunokainen on tullut enemmän äitiinsä, kilpikonna kun on. Hänelle on siunaantunut kauniita punaisia kultahippuja.

Voi, olen ihan surullinen. Veikeä väritys nassussa.

SUPERPROFIILI! :-) She is So Super!!! Toivottavasti kuulemme tämän vielä tuomarin suusta ;-)

Lapsosten äiti on CH Mibella`s Curious Celeste ( MCO f ). Hänen hellittelynimensä on Sissi. Sissi on syntynyt 17.10.2006 joten hän on vähän vanhempi Lady. Nämä lapsoset lienevät hänen iltatähtösensä. Ei silti, meidän perheessä ymmärretään hyvinkin sanontaa naiset ovat kuin viini, ne paranevat vanhetessaan... ;-)

CH Mibella`s Curious Celeste vastasyntyneiden lapsosten kanssa.

Äiti Sissi hoitelee lapsiaan esimerkillisesti ja toivotamme hänelle ja tytöille kaikkea hyvää! Mielenkiinnolla seuraamme neitien kasvua ja kehitystä ja ajan kuluessa toivomme heille löytyvän oikein hyvät kodit. Luulenpa että kerron heistä vielä myöhemmin lisää.

Nauttikaa helteistä, niin minäkin :-)

Aurinkokuningasterveisin Leo.

Saakohan noilla onkivehkeillä suosikkikalaani seitiä? Olis jo aika....