Lokki- kuosi Lentävälle Hollantilaiselle

Näyttelyverhot on taas ommeltu! Nyt on klassikkoa, niin klassikkoa, että! Nimittäin Hermannille valikoitui kaikista ihanista kankaista juurikin Lokki- kuosi! Kas tässä näette, miten yksinkertainen on kaunista: Kuva on otettu näyttelyn loppuvaiheessa, kun katto ja wc olivat jo purettu. Näin valaistus on kirkas ja kuvio tulee selvemmin esiin tätä postausta varten.

Mustavalkoista retrokuviota!

Näin kertoo Marimekko:

"Maija Isolan Lokki on yksi Marimekon ikonisimmista kankaista. Lokki on vuodelta 1961. Idea kankaaseen syntyi taiteilijan katsellessa pieniruutuista ikkunaa, jonka eteen oli vedetty verho. Verho oli laajoilla poimuilla ja auringon paistaessa kankaaseen muodostui aaltomaisia varjoja. Maija toteutti lopullisen luonnoksen väripaperista saksilla leikaten, jolloin mallin aaltokuvioihin muodostui niille ominainen elävä reuna, jonka voi nähdä myös painetussa kankaassa."

 

Marimekon Lokki- kuosi. Kuva MTV 3.fi

Hermann poseeraa!

Ompelin verhot hyväksi havaittuun, vanhaan kaavaan ns. pussimalliin. Yritin ottaa niin ison palan kokonaista kangasta kuin mahdollista, joten takaseinä ja pohja ovat yhteneväiset. Sen jälkeen aloinkin tuskailemaan kuviokohdistuksen kanssa, sillä tämä Lokki on kovin kimurantti ainakin tällaiselle noviisille. Toinen seinä nimittäin piti yhdistää isoon tilkkuun. Noh, loppujen lopuksi kohdistukset eivät nyt IHAN menneet nappiin, mutta ei se haittaa. Helpointahan olisi ollut ottaa pakasta kokonaan tuo 3 x 65 cm pituus, mutta sitten Lokin kuviot olisivat olleet pystysuorassa ja sitä minä en halunnut. En tiedä miksi. Olisi se voinut toimiakin? 

Lokki ei ole ihan sitä paksuinta puuvillaa, mitä Marimekko myy. Katsotaan miten se toimii ja kestää pesurumban. Halusin kuitenkin jotain vähän vaaleampaa ja selkesti rauhallisempaa kuosia tällä kertaa. Hermannin makuualunen on hänestä omasta boksistaan, oma alunen häkkiin on tekeillä, jahka ehtii.

Onko tämä innoitus kaikkeen? Lokkihan se siinä. Kuva on otettu Hollannista, Hermannin kotimaasta viime kesänä.

Näyttelyverhot/ Marimekon Puput piilosilla- kangas

Tervehdys ystävät!

Tämä postaus tulee hieman jälkijunassa, sillä näyttelyverhot ovat osittain jo ommeltu ajat sitten ja käytettykin jo! Mutta kuten perinteeseen kuuluu, haluan esitellä teille tyttäreni uudet näyttelyverhot, osa 1.

Osa 1. on sen vuoksi, että ensimmäiset näyttelyt vietettiin Lahdessa. Siellähän on eurotyyli, joten kangasta tarvitaan ihmeen vähän. Häkistä peitetään vain molemmat sivuseinät ja sitten tarvitaan katto sekä alusta. (Seuraavan näyttelyyn tarvitsemme sitten perinteisen mallin!)

Mutta siis mitä ja kenelle ja mistä kankaasta?

Sura- tyttöselleni tehtiin näyttelyverhot Marimekon Puput Piilosilla- kankaasta jonka on suunnitelut Teresa Moorhouse.

"Pitkäkorvien satumaa." Kaniinit kurkistelevat saniaisten ja satukukkien keskeltä Teresa Moorhousen kookkaassa Puput Piilosilla -kuosissa. Pupukuosin innoittajina ovat olleet suunnittelijan omat lapsuusajan lemmikit. Kangas on sataprosenttista puuvillaa.






Sura tässä ihmettelee, mitä ihmettä pöydällä oikein on...Hmmmm....aika hauskaa! Nyt mä oikein innostun....

Mitenkäs punainen turkkini sopii tähän keväiseen pupujussikankaaseen? Ei mielestäni niin mitenkään? Mutta hauskaa meillä oli. Hännät ristissä ja mittanauha mukana ompelutöissä! Isä näyttää miten otetaan rennosti, ja varmuuden vuoksi makaan tuon pupun päällä ettei se lähde karkuun!

Ompeluterveisin Leo.

Sura ja puput piilosilla.

Tässä näette valmiit verhot. Pitänee sanoa, että "pieni" mittavirhe tuli tuohon aluseen, mutta sitä korjaillaan myöhemmin...

surrur sullekin

Tervehdys!

Palvelijani löysi kirjahyllystään Marimekon surrur- kirjasen. Kaikkea muikeaahan sieltä löytyi mutta yksi asia pisti minun silmääni: Näyttelyverhokangastani on käytetty sadetakkina! Tämä tummansininen Kumina-kangas on jo menneen syksyn lehtiä, mutta katsokaa mikä idea:

Hah, mikä viitta! Sopii varsinkin kaikille punahiuksisille :-) Pitäiskö palvelijani räväyttää rannalla? Minä tein sen jo viime kesänä...Ja kuvat sen kuin paranevat...

Hui, mikä päähine. Saakohan nyt olla rauhassa? Täällä on ainakin satanut pitkin päivää.

Tai saisko noita päähineitä tänne näyttelyyn? Arvaa kuka? Numerolla 76 punainen hevonen tulee ja voittaa.....ainakin oman itsensä.





Mukavaa päivänjatkoa toverit, ei tässäkään postauksessa mitään järkeä ollut, mutta onko elämässä yleensä? :-)

T: Leo

Imelyyden ihannointia

Neitimme Luna oli käväisemässä Jyväskylässä KES-KISsin järjestämässä näyttelyssä. Siellä oli ystävänpäivän kunniaksi sunnuntaina häkkisisustuskilpailu, johon osallistuimme. Vaikka palvelijamme ei mikään sisustaja olekaan, hän kyllä pitää ompelemisesta ;-)

Häkin seinille tulee upea pinkki satiini...

Ja kattoon laitetaan tätä "tylliä" hopeoiduin glitterein...

Jee, aika ihanaaaaaaaaa.....

Ja tässä sitten valmista tuotosta:

Tässä kukkasin koristeltu vessa, pinkkiä karvaa oleva pohja ja satiini taustalla rypytettynä.

Katto verhoiltuna tyllillä. Tyllien välissä on kultapallot joihin tulee valo, ja ruusut pitävät tyllin paikoillaan.

Jebajee, kyllä täällä kelpaa kölliä!

Sijoitumme imelimmät verhot- kilpailussa kolmen parhaan joukkoon. Voittajan häkkisisutus oli todella upea. Se oli harkitun, viimeistellyn ja hillityn oloinen verrattuna tähän, ja lisäksi siinä oli lukuisia pieniä yksityikohtia :-) Voitto meni aivan oikeaan osoitteeseen!

Näyttelyverhot/ Marimekon Käspaikka

Lunan aloittaessa näyttelyt piti hänelle tietenkin tehdä verhot. Tietenkään, eikä todellakaan Hän käyttäisi minun majesteetillisia sinisiä verhojani, jotka sointuvat kauniisti punaiseen pöyheään turkkiini aiheuttaen samalla oikean värien sinfonian silmien verkkokalvoilla. Lunahan on aivan erilainen väritykseltään, hopeatabby valkoisella ja minä taas tulenpalavan punainen ja niin pehmeä ja iso että kaikki haluaisivat ottaa minut syleilyynsä...Ai niin, mutta nythän piti kertoa Lunan verhoista eikä minun viehättävästä olemuksestani...

Niin siinä sitten pohdittiin, mikäs väri olisi neidille paras. Jotain neitimäistä tietenkin...Pienen netti-informaation jälkeen Palvelijani meni suoraan Marimekon liikkeeseen kankaita hypistelemään. Tämmöinen sitten sattui mukaan: Marimekon Käspaikka, joka on muuten ei näytä mielestäni miltään tässä kuvassa. Todellisuudessa kangas on paljon värikkäämpi.

 

" Perinteikäs Käspaikka-kuvio vuodelta 1960 kuuluu Maija Isolan Ornamentti-nimiseen kuviosarjaan, jossa voi nähdä slaavilaisen kansantaiteen vaikutteita. Käspaikat ovat karjalaisia tekstiilejä, joita käytetään monenlaisissa tilanteissa arjesta juhlaan. Kangaslaatuna on sataprosenttinen puuvilla."

Luittekos te kuulkaas että karjalaisia? Onko se vähän sama kuin portugalilaisia? Kysyn vaan...? Ymmärrän kyllä että Palvelijani karjalasta kotoisin olevat sukujuuret ehkä innoittavat häntä tähän kuosiin, tai sitten...kaikki on vaan sattumaa. :-)  100% puuvilla ON hyvä juttu! Se ei sähköistä turkkia liikaa ja toisekseen näyttelyverhoja pestään ahkerasti, joten 60 asteen pesun kestävät kankaat ovat parhaita.

Saatiinhan se kangas vihdoin kotiin. Levitimme kankaan sängylle ja ei muuta kuin siihen poseeraamaan...

Kuten kuvasta näkyy, Lunaa näytti kovasti väsyttävän moinen touhu. Kaikkea sitä joutuukaan tekemään! No värit sopivat...ihan hyvin :-)

Verhot ommeltiin samalla kaavalla kuin minun majesteetilliset verhoni.

Tällä kertaa häkin pohjallinen tehtiin erikankaasta, jolloin se jää kokonaan verhon piiloon. Tämä aiheuttaa kyllä SEN ongelman, että eurotyylisiä verhoja tehdessä pitää pohjakin tehdä uudelleen. (Vetoketjuja kun ei kukaan "halunnut" kulmiin ommella.) Ja tietenkään euroverhoja tässä vaiheessa emme ajatelleetkaan, sillä eurotyylisiä näyttelyitä on Suomessa melko vähän. Lunan ensimmäinen näyttely oli tuttu ja turvallinen Turku, jossa mennään perinteisellä mallilla.

Katto tehtiin myös ja aika tummahan siitä aina tuntuu tulevan. Näyttelypaikoilla on usein huonohko valaistus, joten häkin sisällä on hieman hmmm....himmeä tunnelma.

Tältä ne verhot nyt sitten näyttävät. Ihan olemme tyytyväisiä. Itse näyttelykalukin näyttää aika tyytyväiseltä. Hiukan reiluja mittoja oli palvelijani kuulemma käyttänyt, joten pientä pussitusta oli sivuseinillä. Ehkä suunnittelemme hänelle vielä pienen pesän. Minähän kasvoin kaikenmaailman pesistä ulos ennätysvauhdilla, joten Minä olen kyllä ollut majesteetillisissa verhoissani - valitettavasti ja onneksi - ilman pesää. Mutta Hänhän on vielä pieni tyttönen.

Niin, ja NYT kuulemma ne eurotyyliset verhot tulevat tarpeeseen. Palvelijani on jo ostanut lisää tuota mainiota kangasta, ja alennettuun hintaan tietenkin. Luvassa on siis ompelua, ompelua ja ompelua ja minä taidan päästä laadun tarkkailuun. Se on minulle oikein mieluista puuhaa. Saman kankaan valitsimme siksi, että katto on jo pään päällä. Siitä on hyvä lähteä.

Luovaa viikonloppua teille kaikille! Pitäkäähän häntä pystyssä!

T. Leo

Näyttelyverhot/ Marimekon Kuminakangas

Kuten tarkkasilmäisemmät ovat varmasti huomanneetkin, niin KYLLÄ, olen käyttäynyt Leolla SAMOJA NÄYTTELYVERHOJA koko ajan.

Valitsin silloin (v.2010) ajankohtaisen Kuminakankaan Marimekon mallistosta,  ja tietysti sinisen sävyisenä. Sininsen siksi, että se korostaisi punaista Leon turkkia.

Tässä mallataan vähän, miltä se sitten oikein näyttää:

No hyvältähän se näytti. Aika tummalta kylläkin. Mutta oikeassa valaistuksessa just hyvä.

Mutta mikä verhomalli olisi sitten toimiva? Kun tosiaan aikaisempaa näyttelykokemusta ei ollut, niin yritin sitten pähkäillä eri mallivaihtoehtojen välillä. Toinen sanoo sitä ja toinen tätä. Koska itsekin osaan suoraa saumaa ommella, oli kuitenkin selvää että yritän itse tehdä verhot, vaikka olin jo netistä löytänyt vaikka mitä erilaisia ja ihania myytäviä verhoja :-)

Löysin netistä myös ompeluohjeet, jota vähän muuttelin...

Tässä olisi hyvä puoli se, että yläosa on tehty yhdestä kappaleesta. Näin ollen Leo ei pääsisi häkin ja verhojen väliin. Sitten tuli vielä tämä euroverhomahdollisuus. Tein sitten nekin samalla kertaa, eli jätin takaseinän vain pois. Vetoketjuja en ommellut mihinkään. Kattoon tein muotoonommellut kulmat, jolloin kattokappale pysyi tukevasti paikoillaan.


Tässä sitten ekaa kertaa näyttelyssä:

Seinäjoella 2010.

Olen ollut suht tyytyväinen verhoihin.

Mitä tekisin toisin?
Tekisin vaaleamman kattokappaleen, sillä valaistus on usein näyttelypaikoilla huono. Leo on jäänyt vähän "pimentoon" kun kaikki on tummaa. Kokeilumielessä olen ottanut kattokappaleen kokonaan pois, niin tulee kissakin paremmin häkistä esille. Se nyt taas ei ole muuten mukavaa.

Joku minulle joskus sanoi Tallinnan matkalla, että vuorisatiinityyppiset kankaat menevät pieneen tilaan, joten ne ovat näppärät matkalla. (Tosin tämä rouva oli itse varustautunut koko viikonloppuun pienellä repulla ja siinä oli kuulemma kaikki tarpeellinen sekä hänelle että kissalleen. Hmmmm...? )

Olen pessyt verhot jokaisen näyttelykerran jälkeen tai vähintäänkin pakastanut, jotta bakteerit kuolevat. Puuvillakankaaseen jää helposti karvaa kiinni ja se myös tummassa näkyy. Se vähän lisää siivoushommia ;-)
Toisaalta taas puuvilla ei ainakaan sähköistä turkkia esim. talvella, mitä taas EHKÄ jotkin tekokuidut saattaisivat tehdä.

Alusta on pehmeä, joten se vie jonkin verran tilaa. Leon on sitten mukavaa kelliä pehmeällä patjalla koko päivän. Kyllä aina sen verran tilaa laukussa on :-)

Oikeastaan tämä verhojen ompelu ja suunnittelu oli yksi minulle hauskimmista jutuista mikä liittyi kissanäyttelyharrastuksen aloittamiseen muun toiminnan ohella :-)