SW- näyttely Turussa 13-14.4.2019

TUROK sai järjestettäväkseen tänä keväänä Scandinavian Winner- näyttelyn Turkuun. Kieltämättä viime syksyinen World Winner- näyttely Tampereella himmensi hieman tämän näyttelyn hohtoa - ainakin omalla kohdalla. Mutta kun se kerran tässä naapurissa oli, niin "pakkohan" sinne oli osallistua.

SW- näyttelyssä olimme viimeksi muutama vuosi sitten Helsingissä, jossa Sura sai ulkomaansertinsä. Tuossa linkissä lisää: SW 2016 .

Näissä suuremmissa näyttelyissä tuomarijaon näkee vasta lauantaiaamuna paikan päällä. Niinpä mekin jännityksellä avasimme luetteloa ja tuomarijakomme olisi seuraavanlainen.

MCO III Kristiina Rautio ( Hilde, Sohvi )
MCO V Charles Spijker ( Loretta )
MCO VII Tellervo Kass ( Oren )

Mutta ensi näyttelyn avajaisiin....

Scandinavian Winner- näyttely alkoi varsin juhlallisesti. Auditoriossa tervetulleeksi meidät kaikki toivotti Pia Nyman sekä Arja Martikainen.

Tämän jälkeen tunnelmoitiin kauniilla musiikilla, sillä Turun konservatoriosta musiikkia soittivat Ilpo Murtojärvi kaverinsa kanssa.

Alkuseremonioihin kuului tietysti myös Suomen kissaliiton puheenjohtajan Veikko Saarelan tervetuliasissanat, tuomarien ja assareiden esittelyt sekä tietysti TUROKin tehotiimin esittely. Tämän jälkeen aloiteltiin pikkuhiljaa arvostelua.

Kategoriat 1,2 ja kotikissat olivat omassa hallissaan ja 3 ja 4 kategorian kissat omassa hallissa. Ainakin meidän halli oli puolillaan täynnä, lisääkin olisi reippaasti mahtunut. Kissoja oli reilut 700.

Sohvi poseeraa häkissään. Kuva: S. Toppi

Epäonneksemme Hildellä olisi sertikisa tiedossa, ja kilpakumppanin nähdessämme tulos oli ilmiselvä. Hän oli nimittäin aikuinen, iso ja komea ja näyttävä Lady Salosta. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Hilden tulokseksi tuli EX2 Kristiina Raution pöydällä ja haaveet ulkomaansertistä kariutuivat.  Myös Sohvin tuomarina oli tänään Kristiina Rautio ja Sohvillakin oli EX- kisaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Sohvinkin tulokseksi tuli EX 2. Voiton vei ruotsalainen cooni, joka pääsikin samaa hyömyä paneeliin asti, sillä tuomarilla ei ollut muita pentuja arvostelussa.

O- Ren pyörähti sittemmin Tellervo Kassin pöydällä. Tulokseksi tuli EX1 ja laatuarvostelu oli lupaava. Värin paras meni kauniille nuorelle aikuiselle hopeakilpparityttöselle.

Kuva: S.Saari.

Loretan tulos oli niin ikään EX1. Tuomarina oli Charles Spijker. Hämmästyttävää kyllä, Loretan väriryhmälle ei tullut edes värin paras- kisaa, sillä leikkaamattomia vitosen kissoja ei ollut kuin kaksi paikalla!

Päivä sujui leppoisasti. Sihteerin oli tarkoitus osallistua Suomen Maine Coon kissat ry:n kokoukseen, joka alkaisi klo 16.00 lauantaina, mutta se jäi ikävä kyllä välistä huonon ajoituksen vuoksi. Loretan TP- valinta oli vasta noin klo 16.15 ja Orenin TP- valinnat vasta 17.30! Eipä siinä malttanut kokoukseen lähteä, kun oli kissojen esittelyt kesken.

Kissarattaita vähän joka lähtöön rivien päässä...

Sunnuntaina sitten näyttelyhalliin saapuessa arvostelusetelit olivat kauniisti odottamassa omassa loossissaan. Niitä sitten häkkinaapureiden kanssa luettiin ja ihmeteltiin ja juteltiin. SW- näyttelyissä sunnuntaina pitänee kaikkien kissojen olla paikalla, vaikka ei olisikaan nominoitu paneeliin. Niinpä me saimme rauhassa hengailla koko päivän ajan.

Mycatdna:lla oli loistava geenitestitarjous SW- näyttelyiden ajan. Niinpä tytöt kävivät geenitesteissä sunnuntaina.

 Paneelissa, kissanäyttelyn loppuhuipennuksessa kilpailtiin Best In Show- tittelistä!

Seuraavana päivänä Turun Sanomista saimme lukea, minkälaista kissanäyttelyissä oikein on.

Kiitos TUROK, kiitos Turku! Mukavaa oli.

Scandinavian Winner Show!

Tere tere!

Nyt ollaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana. Kansalliset arvokisat on käyty ja tunnelma on katossa.
Siis...

Lähdimme ajelemaan kukonlaulun aikaan Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Kylläpä oli talveen verrattuna suorastaan IHANA ajaa, sillä moottoritie oli kuuma, ristinsielua ei ollut missään ja tie oli pitkä ja suora. Olimme tuossa tuokiossa perillä Helsingin Messukeskuksessa ja sinne oli meidän maalaisten helppo ajaa, sillä olimmehan olleet siellä jo monen monetta kertaa. Turustahan menee sinne ihan suora tie, joka on vielä kyltein viitoitettu!!!

Eläinlääkärinjonot liikkuivat nopeasti ja edessämme krahnutettiin sienitestiä kissalta. Jännittävää! Sitten vain lähdettiin etsimään numeroitua häkkiämme, joka sitten löytyi aavistuksen siirrettynä mutta omasta rivistä. Joten ei muuta kuin verhot esiin, häkki kotoisaksi ja sinne!

Messualueemme reunassa oli ihan oikea kukkasin koristeltu lava, jossa soitettiin aamuisin musiikkia. Pidettiin tervetulopuheita, soitettiin edelleen musiikkia, esiteltiin tuomarit ja assistentit. Eri maiden lipput liehuivat ja kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin ihan tavallisessa kissanäyttelyssä.

Minä kilpailin numerolla 207. Näyttelyluettelosta selvisi, että tuomarimme on tänään ruotsalainen Lena Björkander, joka on arvostellut minua noin vuosi sitten Tampereella ja vielä kauemmin sitten äitiäni Lunaa Turun messarissa. Hän oli siis tavallaan tuttu meille. Ja hupsista, olin neljäs kissa pöydällä, joten kisamme tulisivat olemaan nopsaan ohi.

Tuomarin pöydällä tuumailua.

Niin suuri, mutta silti vielä niin pieni!

Tuomari oli tiukka mutta lempeä ja niinhän sitä kävi perskutarallaa, että minä sain arvosteluksi
EX 1 CAGCIB, eli jumankekka, sehän on ulkomaanserti!!! Aim sou häpi!

Kyllä se taitaakin olla sertin paikka...PST. Katsokaa tuolla takanani olevaa punaista komistusta...

Värin parhaassa oli aika monta kissaa. Tässä vain aikuisten osuus ja osa jäi piiloon tuonne oikealle!

Sitten ei tarvinnut muuta kuin chillailla häkissä loppupäivä ja koko seuraava päivä. Näyttely päättyi virallisesti lauantaina klo 17.45, joten lähdimme siitä sitten kiireen vilkkaa hotellille.

Hotellissa minulla olikin paljon asiaa, ja katselin hanakasti ikkunasta ulos. Minun yöpymiseni maksoi muuten 20,- mikä oli minusta aika kova hinta, sillä minulle ei ollut varattu a) omaa sänkyä b) omaa pyyhettä c) baarikaapissa oli tarjolla vain virvokkeita, joita minä EN juo d) suihkushampoot eivät soveltuneet silkkiselle turkilleni. No, mitäs näistä.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta ah, niin raikkaana!

Aamukahvia keiteltiin ennen aamupalaa ja se kyllä sai minut vähän levottomaksi. Kauhia porina alkoi kuulua pöydältä, ja sitä ensin ihmettelin....

Silmät renkaina sängyllä...

No nyt kuppi kuumaa valmiina, lintubongaukseni voi jatkua...

Mutta nyt alkaa olla tylsää. Lähdetäänkös kohta hei messariin?! Osaan sanoa jo dasvidaania!!!

Minä ja häkkinaapurini.

Arvostelusetelit ja ruusukkeet saatiin vasta sunnuntaiaamuna. Tämä olikin helppo päivä minulle, sillä minun ei tarvinnut kuulemma kuin loikoilla häkissäni ja hymyillä veli venäläiselle, joka asusteli naapurissani. Emme olisi tarvinneet kuin samovaarin tuohon väliin niin olisimme voineet juoda tsajut kansallisten kisojen kunniaksi!

Voi mikä kaunis sinivalkoinen ruusuke!!!

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan vallan mainio koko näyttelyviikonlopun ajan.

Sunnuntain paneeli oli hieno ja juhlallinen tapahtuma!

Tässä tämä iso ja punainen maine cooni naapurimaastamme Ruotsista. Hän oli BIV ja NOM.

Messarissa oli myös muista messuja, oli vähän koiria, muita eläimiä, lapsia, outlet- messuja ja kädentaitomessuja. Palvelijaani ei saanut enää sunnuntaina päästää messualueelle ollenkaan, sillä minkäs teet, jos hän ostaa KAIKKEA HALPAA ja rahat loppuu enkä minä pääse kotiin???

Tämmöinen pesä löytyi Leolle. Kröhöm...kumpi vie voiton? Pieni vihreä teltta vai tämä vaaleanpunainen viettelys?

Tämmöisiä tällä kertaa....

Pohtii Sura

Scandinavian Winner Show!

Tervehdys!

Onhan tässä jo reilu kuukausi mennyt, eikä missään ole käyty! Nyt onkin tiedossa varsinainen näyttely, nimittäin Scandinavian Winner Show! Wow!

Rakas tyttäreni Sura on sinne menossa esiintymään salonkicoonien joukkoon. Meidän pikku mehtäläinen. On hienoa osallistua näin suureen näyttelyyn, koska se kerran järjestetään vieläpä Suomessa! Tänne siis olemme menossa...Tai hän on. Minä halajan mökille.

Scandinavian Winner

Tämä linkki luultavasti katoaa kauakaisessa tulevaisuudessa, mutta näettepä nyt, mikä on homman nimi!

Tähän näyttelyyn on muuten joku naamaraja. Pitää olla tietyt ehdot täytettynä, että saa osallistua! :-) Niin ja toinen hauska eriäväisyys tavalliseen näyttelyyn on se, että tuomarijako julkaistaan vasta lauantaiaamuna. Hui, miten jänskättää! Emme voi siis aprikoida, noitua, tehdä taikoja tai mitään etukäteen muutakaan sillä saamme tietää arvostelevan tuomarin vasta paikan päällä.  Taidan silti lähettää muutaman savumerkin ja toivoa parasta :-) Ja kolmas ja neljäs eriäväisyys on se, kun näin iso arvokisa on kyseessä, että jos IHAN OIKEASTI voittaa sen SERTIN niin se on sitten ulkomaanserti! Vaikka paikka on Helsinki. Miettikää! Ja viimeinen pieni ero...lauantaina on laatuarvostelu ja tuomarinparhaiden valinta ja sunnuntaina on ilmesesti vain paneeli. Jännittävää!

Lykkyä pyttyyn ja tukka tötterölle Sura!

Toivoo Leo, The Father