Rotuesittely Kaarinan Mustissa ja Mirrissä 6.4.2019

Minä katsoin oikein kalenterista, koska viimeksi olen ollut Mustissa ja Mirrissä näyttämässä Suomen kansalle, miltä sen Mirrin kuuluu näyttää. Siitä on nyt kolmisen vuotta aikaa, ja eilen tosiaan kävin uudestaan pyörähtämässä areenalla. Sihteerini ilahtui kovasti, kun sähköpostiimme kilahti rotuesittelypyyntö. Kolmen vuoden välein on ihan hyvä rytmi tällaiselle papparaiselle.

Kaarinassa olivat antaneet asiakkaille tämmöisiä flyereita! En kyllä ymmärrä miksi minun kuvaani ei siinä ollut, mutta hienohan tuokin on.

Ja sitten somemaailmassa meitä mainostettiin näin: Rotuesittely 

Niinpä keräsimme kivan porukan kasaan ja lähdimme isolla sakilla Kaarinan eläinkauppaan.  Minun mukaani lähti Hermann - leikkaamaton kolli, Hilde - leikkaamaton nuori naaras ja tietysti nämä nappulat, eli puoli vuotiaat tytöt. Siinä oli varsin runsas kattaus ja vähän kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia maine cooneja. 

Minä olin sitten se vanhin ja viisain, kaiken nähnyt ja kaiken kokenut ja ihan kaikkia kokemiani ja näkemiäni juttuja en kyllä tohtinut uteliaille edes kertoa. Minut esiteltiin eläkeläisenä, 9- vuotiaana kastraattina, Supreme Championina, paljon näyttelyitä kiertäneenä kehärääkkinä jonka elämän kohokohdat on päästä kolmen vuoden välein eläinkauppaan esittäytymään. No ei nyt kai! Mutta oli se kuulkaas hienoa kuulla, kun minusta puhutaan Pappana. Papat on ihan parhaita!

Minut ja Hermann laitettiin tuohon näyttävään avohäkkiin, missä minä loistin tulenpunaisena pallerona ihan kaikille, jotka kauppaan tulivat. Hermann oli sitten vieressäni edustamassa vetreämpää, nuorempaa kollinplanttua jolla on vielä munat.

Kaikki tytöt majoittuivat meidän ikiomaan sturdiin, joka oli korokkeen päällä sekin. Mukavasti sieltä näkyi molempiin suuntiin.

 

Tässä on Kissalani käyntikortteja saatavilla niitä haluaville. ( En taaskaan ymmärrä, miksei siinä ole MINUN kuvaani??? )

 

Tässä näette nyt miten komiaa on olla esillä. Ette arvaakkaan, miten paljon minua pestiin ja puunattiin tätä tuokiota varten? Meinasi kuulkaa ihan hermot mennä, mutta puhtaaksi tulin ja hyvältä näytin.

Hermannille laitettiin tuo Yksisarvinen turvaa tuomaan ja pitää kyllä sanoa että aika rauhoittava vaikutus sillä olikin.

Ei- minä en ole myynnissä! Minä edustan maine cooneja!!! Koska tämä sou muuten oikein loppuu?

Päivän päätteeksi sihteerini ihastui tuohon mustaan mörrikkään! Meille meinasi kuulemma joskus tulla tuollainen, mutta sitten tulikin Hovawart. Nyt pelästyin että lähteekö tämä viisas koira meidän matkaamme Raisioon? Ei lähtenyt. Tämä beauceron- koira tuli ostamaan itselleen koiran jäätelöä. Se on kuulemma hänen herkkuaan. Kaikkea kanssa! Minä syön kanaa.

Ihmisiä kävi ihan mukavasti kaupoilla ja jotkut olivat tulleet ihan meitä (minua) varten kauppaan. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja iloisia ja hyväntuulisia. Kaunis keväinen ilma ulkona teki varmaan tehtävänsä.

Sain vastailla mm. seuraaviin kysymyksiin:

- minkälainen luonne näillä on?

- mitenkäs ulkoilu järjestetään?

- onko turkin hoito vaativaa?

- mitä nämä maksaa?

- tuleeko toimeen koirien kanssa?

- mikä on kastraatti?

- ovatko nämä menestyneitä näyttelyissä?

- paljonko nämä painavat?

Heleppoa kuin heinänteko.

Kyllä, minä olen oikein kiltti ja seurallinen. Olen leikkisä ja ihmisrakas enkä mikään aadeehoodee. Minä ulkoilen vain parvekkeella tai kesämökkini tarhassa. Kenenkään kissan Suomessa ei pitäisi ulkoilla vapaana! Jotkut valjastelevat coonien kanssa, minä en. Ei sekään väärin ole, vaan oikein mukavaa puuhaa - kuulemma. Turkin hoito on minulla hieman vaativaa, sillä olen kastraatti ja aina ollut muhkeaturkkinen. Sihteerillä kestää aina jonkun aikaa kastella minut, sillä tämä turkki ei niin vain vettä läpäise. Turkin hoito on yksilöllistä ja puolipitkäkarvaisina me olemme suht helppohoitoisia. Se on yksillöllistä. Hintahaarukka on siinä 900- 1400,- mitä olen pikkulinnuilta kuullut. Tulemme toimeen koirien kanssa, tulemme toimeen vähän minkä kanssa vaan kun meidät vaan siihen opettaa. Kastraatti tarkoittaa sitä että minulla ei ole enää palleja. Olen palliton. Eunukki. Ja kyllä, olen ihan mukavasti menestynyt näyttelyissä. Ei, minä en ole myynnissä. Esittelemme vain rotua. Painan kymmenen kiloa. Kiitos teille oikein paljon!!! Mukavaa kun tulitte!!!

Toivottelee Leo

 

Rotuesittely

Hip hei!

Tänään meidän porukkaa on Kaarinassa!

Luepas lisää täältä: Rotuesittely

Sihteerimme sai kutsun Kaarinan Mustiin ja Mirriin, josko pitäisimme pienellä poppoolla rotuesittelyn asiakkaille. Paikan päällä on myös arvontaa ja näillä näkymin myös minä :-D

Tule sinäkin paikan päälle morjenstaa!?

Osoite on Hovirinnantie 5, Kaarina

ja paikan päällä ollaan noin klo 13-15.

Terveisin Leo

Kyl määki Turuus ja ainaki Skanssis!

Niinhän siinä sitten kävi että minut, Ylevä Ylhäisyys kylvetettiin oikein kunnolla esittelyä edeltävänä päivänä. Lojuin lämpimässä suihkussa ja turkkiini hierottiin mitä hienoimpia tuoksuja, puhdistavimpia shampoita ja hoitavimpia hoitoaineita. Vältin jopa föönauksenkin, sillä Iskä oli mökillä.

Lauantaina turkkini oli punainen ja pörheä, niinkuin tärkeinä päivinä kuuluu ollakin...Matkamme Skanssiin sujui hyvin eikä Neitikään ollut moksiskaan minun seurassani. Minut sijoitettiin isoimpaan häkkiin mitä sieltä löytyi, ja harmikseni kyllä olin aika lähellä lattiarajaa. He EIVÄT YMMÄRTÄNEET että minun paikkani ei ole siellä ruohonjuuritasolla näissä tapahtumissa vaan mitä ylempänä sen parempi. Toisaalta minut kyllä nähtiin sieltä kaukaa jo ja mikäs siinä oli maatessa aurinkoa ottaessa...

Skanssin Faunatar ja häkit etualalla.

Leo Leijonaa ihastellaan häkissä ja Tytti taka-alalla kertomassa cooneista.

Minä kun olen kokenut jo niin monta näyttelyä elämäni aikana, ei tämmöinen neljän tunnin pyrähdys tuntunut missään. Aluksi toki ihmettelin ääniä ja noita pieniä riiviöitä, jotka tuotiin jollain pienillä rattailla eteeni, joista lähti erilaisia ääniä, jotka yrittivät kääppiä minua ja jotka yrittivät tunkea pieniä sormiaan häkkiini. Käyttäydyin viileän kohteliaasti. Ne olivat nimittäin...lapsia. Ja vaikka joku yritti huiskaakin minulle huiskuttaa, en oikein innostunut ajatuksesta. Päätin siis ottaa rennosti ja loikoilla pitkin pituuttani.

Krooh Pyyh koska tämä päättyy?

Naapurissani oli nuori mies Bruno, joka otti myös todella lunkisti tämän koko homman. Hänellä oli oikein oma häkki mukana, sturdiksi sanotaan...Bruno on musta kuin yö, uskoisin että hmmmm...naisiin menevä?!

Bruno

Luna taas pääsi pieneen tummansiniseen pehmeään häkkiin pöydälle ja Hans, siskoni poika, hänen viereensä. Ja voi miten Hans katsoi Lunaa! Hän olisi varmaan halunnut häkkiin kaffeelle!!!Onneksi Luna ei juurikaan välittänyt tästä kermaisesta Hansista, vaikka heitä sivusilmällä tarkkailinkin. Luna on kuitenkin MINUN oma tyttöseni...

Luna ja Hans.

Esitteitä oli myös jaossa Suomen Maine Coon yhdistyksen puolesta.

Maine Coon - lempeä jättiläinen.

Ihmisiä kävi Skanssissa oikein mukavasti katsomassa meitä, eikä hiljaisia hetkiä tullut. Saimme lahjaksi/lahjukseksi/ kiitokseksi/ tai mitä ikinä-  hieman raksuja ja kissanminttulelun. Että sellainen päivä :-)