Kun Harry tapasi Sallyn...eiku...?

Kröhöm, minulla oli kuulkaas treffit. Eräs viehko kaunis neiti tuli tänne luokseni halki etelä- suomen ja vietimme reilun vuorokauden yhdessä kujerrellen. Aluksi tämä neitonen tietysti yritti esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja minä jouduin keksimään kaikki Overlordin temput mitä ikinä keksin, että neito tuli suotuisammaksi minulle. Lähdin jopa hetkeksi pois tapaamispaikastamme ja sehän tepsi. Heti oli kuulkaan neito oven suussa, että mihin se iso ja punainen nyt meni? Eikä kulunut kuin hetkinen, niin minä palasin hänen luokseen. Eihän hän voinut minua lopulta vastustaa, kuten en minäkään häntä.

Palvelijamme kävivät välillä katsomassa että meillä kaikki on kunnossa. Annoin myös neidon syödä yksin. Ja kun aamu koitti, minä lähdin hetkeksi jaloittelemaan. Oikeastaan minä join, sillä niissä puuhissa tulee kyllä tosi kova jano enkä muutenkaan ehtinyt juomaan kun piti neitoa vahtia silmät tummina. Tällä välin tämä hieno neiti oli tehnyt tarpeensa, ei kehdannut minun nähteni! Hieno kun on!

Mutta voi oi joi. Kyllä nämä neitoset ovat sitten ihania otuksia <3 Palvelijani oli ihan huolissaan, alanko nyt merkkailemaan kaikkea täällä kartanossani. No en tietenkään. Kyllä minä tiedän mikä on minun, se on minun. Ja kaikki täällä asuvat tietävät että olemme MINUN reviirilläni...

Treffimme kestivät reilun vuorokauden. Neitoa tultiin hakemaan siinä illan suussa kotiin. Hän alkoi sähisemään. "Minä en lähde mihinkään..." Voi hitsit, ettei vain olisi rakastunut meikäläiseen?

Kevättä rinnassa ja aurinkoa ja kissankujerrusta myös teille, rakkaat lukijat :-)

(Kuvat eivät liity mitenkään blogin tekstiin.)