Kikkelis kokkelis vaan, nyt matkataan Kokkolaan! Köörimme otti junan käyttöön, kun se on kuulemma niin vaivatonta, edullista ja kätevää. MINÄKÄÄN en ole junalla matkustanut koskaan minnekään, koska olemme vannoutuneita yksityisautoilun kannattajia! Mutta nyt kokeiltiin jotakin uutta. Suurin syy lähteä tuonne susirajan taa on kasvattipoikani Paavo, eli Hattori Hanzo. Hän nimittäin asustelee siellä ja Paavo oli omistajineen kovin innostunut osallistumaan ekaa kertaa näyttelyyn.
Turussa aurinko paistoi ja vesi lirisi kaduilla kun hyvästelimme rakkaan Verson Turun juna- asemalle ja maksoimme 10,- pysäköintimaksua. Meille oli paikat varattuna lemmikkieläinvaunusta ja siellä olikin mukavan väljää. Tytöt matkustivat hiljaa kuin tatit, taisi vähän jänskättää. Tampereella oli "kivuton" junan vaihto ja perillä Kokkolassa olimme neljän tunnin kuluttua.
 |
| Lähdön hetki koittaa...Turku perjantaiaamuna klo 9.05. |
 |
| Lemmikkieläinvaunut löytyi helposti, se on yleensä aina ensimmäinen vaunu. Lemmikit ovat myös tervetulleita VR:lle! |
|
|
|
|
 |
| Junassa
pitää tietenkin juoda aamukahvit, oikeat maitokahvit. Pitänee kyllä
sanoa että sen verran tujut sumpit oli tarjolla, että tuokaan maitomäärä
ei meinannut riittää noihin annoksiin väriä vaihtamaan. |
Kokkolassa kaikki on kuulemma keskitetty kahden kadun varteen. Niinpä olikin helppo kävellä suoraa, sitä toista katua suoraan hotellille. Olimme ajoissa, mutta saimme silti huoneen heti käyttöömme. Tytöt jäivät kotiutumaan hotellihuoneeseen kun sihteerini lähti pesemään Paavoa.
 |
| Terve, nyt leikitään! |
 |
| Niin, kikkelis kokkelis vaan, täällä me ollaan!!! |
Paavosta olikin kasvanut iso poika! Keneen hän on oikein tullut? Minuun? Mutta se on geneettisesti mahdotonta? Pesupuuhat tehtiin pienellä vinkeellä ja niin Paavosta tuli putipuhdas.
 |
| Paavo hetkeä ennen kylpyä. |
Tämän jälkeen oli paluu hotellille ja vuorossa pieni illallinen jossain idyllisessä ravintolassa. Arvuuttelimme sushipaikan ja meksikolaisen välillä, mutta päädyimme meksikolaiseen. Hyvä että ylipäätään saimme pöydän, sillä kaikki kokkolalaiset miehet veivät näin naistenpäivänä naisiaan ja perheitään syömään. Oli siis todella ruuhkaa! Pienen meksikolaisen ravintolaruokailun jälkeen loppuilta kuluikin torkkuen ja Voicea seuraten hotellihuoneessa.
 |
| No ei ole tämä Voicea kyllä? |
 |
| Oh, hoh, koska se oikein tulee? |
 |
| No nämä Simpsonit menee kyllä paremman puutteessa - tai sitten ei! |
Lauantai- aamu valkeni Kokkolassa pilvisenä ja talvisena. Tytöt olivat vähän syöneet yön aikana sekä käyttäneet hienostuneesti vessaa. Se on tärkeää! Eihän sitä kukaan muuten jaksa.
 |
| Oren aamun akkunalla. |
Sofie pohjoisesta oli saapunut ajoissa näyttelypaikalle perheineen ja varasi meille muille näyttelyhallista häkkipaikat. Päästiin kaikki vierekkäin. Häkit olivat todella siistit ja puhtaat ja näyttelyrivit mukavan väljät. Näyttelyyn meno sujui huomattavasti jouhevammin kuin Siuntiossa. Eläinlääkärintarkastus oli nimittäin pistokokein arvalla ja pääsimme rokotusten tarkastusten jälkeen suoraan majoittumaan Sofien viereen.
 |
| Sohvi odottelee häkissä sisaruksiaan saapuvaksi. |
Siinä sitten laitettiin häkit kuntoon ja Paavo majoitettiin isänsä Hermannin verhoihin. Olkoon onni myötä!
 |
| Paavo Daddyn verhoissa. |
Sihteerini huomasi pienoista hengenahdistusta ja paikkakuntalaiset tiesivät kertoa, että halli oli homeessa ja osittain pois käytöstä! Tästä tulisi karmea päivä! Onneksi astmapiippu oli mukana!
Yksi tuomareista oli estynyt tulemasta paikalle - ei ollut Kokkolaan lentoyhteyttä - älkää kysykö miksi - joten hänen kissansa oli ripoteltu muille tuomareille. Se tietäisi päivän venymistä. Meille oli kuitenkin junamatka varattu samalle illalle takaisin kotiin, sillä näyttelyyn ilmottautuessa meille vakuutettiin että Pohkiksessa ollaan nopeita ja kaikki päättyy ajoissa. No, ikinä ei voi tietää mitä tulee vastaan.
Kyseessä oli siis Suomi- Ruotsi maaottelu, kahden sertin näyttely. Jokaisella oli kaksi esittelyä eri tuomareille. Kiirettä piti, kuvia ei ehtinyt näyttelytilanteesta ottaa, yleisöä oli todella paljon ja happi meinasi loppua mutta hauskaa oli. Ja sitten tuloksiin:
FIN- näyttely:
Tuomari Kristiina Rautio:
FI*Blackcurrant Hattori Hanzo "Paavo" EX1 BIV NOM
FI*Blackcurrant Sofie Fatale "Sohvi" EX1
FI*Blackcurrant The Flower of Carnage "Loretta" EX1
Tässä arvostelussa todellinen yllättäjä oli Paavo. Tuomari piti hänestä kovasti, olihan hän isokokoinen ja lupaava nuori maine coonin alku. Värin paras oli sikäli jo voitto, mutta vielä hienompaa oli, että Paavo pääsi paneeliin! Hyvä Paavo!
 |
| Go Paavo Go! |
 |
| Välillä on hyvä ottaa nokoset. Voi Paavoa! |
 |
| Sofiesta on kasvanut näyttävä nuori maine coon tyttönen. |
 |
| Venyttelyasentokin sujuu tuosta noin vain! |
 |
| Sofie on myös saanut muhkeat turkkigeenit. |
Tuomari Mats Askett
FI*Blackcurrant O- Ren Ishii "Oren" EX1
Oren osallistuikin varmuuden vuoksi näyttelyyn sitten värin tarkastuksen kautta. Viikko sitten tapahtunut epäonni Kiddon kohdalla kaiveli mielessä, ja saimme järjestettyä Orenille oman värin tarkin. Mats Askett ja Satu Hämäläinen tarkistivat värin ja oikeinhan se oli. Ei ollut valkoista, vaan hopeavalkoista ja se on eri asia. Lisäksi sihteerini taitaa kärsiä hengenahdistuksen lisäksi myös valkosokeutta....Tuomari piti kovasti Orenista, mutta TPn voitti samanikäinen mutta huomattavasti isompi ja valmiimpi musta maine coonin poika.
 |
| Oren häkissään. |
SWE- näyttely:
Tuomari Eek Magnusson Irene:
FI*Blackcurrant Hattori Hanzo "Paavo" EX1
FI*Blackcurrant Sofie Fatale "Sohvi" EX1
FI*Blackcurrant O- Ren Ishii "Oren" EX1
Lindelöf Sirpa:
FI*Blackcurrant The Flower of Carnage "Loretta" EX1
 |
| Loretta häkissään. |
Päivä meni todella nopeasti, ja sitten odottelimme paneelin alkua. Siinä kesti ja kesti ja kesti ja kesti ja valtion rautatiet kutsuivat....Eikä loppujen lopuksi auttanut muu, kuin ohjeistaa Paavon omistajat paneelin kulkuun ja lähteä kohti juna- asemaa. Kyllä meitä harmitti, kun ei saatu olla mukana jännittämässä Paavon paneelia! Saimme kuitenkin nopeasti tiedon, että Paavo oli saanut paneelissa yhden äänen omalta tuomariltaan! Ihan huippua! Voitto meni sievälle siperialaiskissalle.
 |
| Ruusukkeita... |
 |
| Ruusukkeita... |
 |
| ....ja ruusukkeita. |
Sitten alkoikin eksoottinen kotimatka...Juna oli ensinnäkin myöhässä 10 minuuttia jo Kokkolan kohdalla ja Tampereella se oli myöhässä jo yli puoli tuntia. Meidän oli tarkoitus vaihtaa junaa Pasilassa, mikä ärsytti jo valmiiksi sillä
Tampereelta ei näköjään kukaan halua Turkuun lauantai- iltana, joten sitä reittiä ei voinut valita. Tampereen jälkeen kuulutettiin että Pendolino välillä Helsinki- Turku ei odottele meitä eikä kissojakaan, joten meille oli tilattu tilataksi jonkun ravintolan eteen Helsingissä. Matka piteni ja piteni....Lopulta olimme noin 45 minuuttia myöhässä aikataulusta ja pienen seikkailun jälkeen pääsimme istumaan valkoiseen tilataksiin joka lähtikin kiireen vilkkaa Turkuun.
 |
| Tilataksissa on tunnelmaa! |
Katsoin kelloa kun kotiväki saapui. Se oli 23.40. Tervetuloa nassikat! Pappalla olikin jo ikävä.
 |
| Leo- Pappa. |
