Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

27. maaliskuuta 2014

Turun Skanssi kutsuu!

Häntäni on talkattu ja palvelijani lähtee kohta puoliin gooppiostoksille. Syy on tämä:






Kuten varmasti arvaattekin, MINULLA on velvollisuus mennä tuonne edustamaan upeaa rotuamme. Mukaan tulee tietysti Luna sekä kanssani samaista sinistä verta omaava sisareni poika Hans ja hänen kaverinsa Bruno.

Tervetuloa tutut ja tuntemattomat Turun Skanssiin! Lauantaina nähdään klo 12-16.

Terveisin Lempeä Jättiläinen ja Hänen Muusansa.

22. maaliskuuta 2014

Körttiseuroissa...vai sotilasjoukoissa?


 

Jaahas, jaahas taas on jollakin ollut vähän tylsää?! Katsokaa yhdennäköisyyttä!

Kyllä minä vielä ensi kesänä sinne Sorvan kylään menen ja sorsia katselen. Ehkä myös mökkitiellä tepastelen ja yöperhosia pyydystelen...  











Palvelijani mukaan minä näytän aivan körttiläiseltä tämä päähine päässäni. Siitä johtunee nämä Luttiseen viittaavat jutut. Vaikka olenkin tehnyt jo miehen työn, niin kuka siitä enää jaksaa toimittaa?  MINUSTA taas MINÄ näytän vähintäänkin sotilaalliselta britiltä. Hmmm...ehkäpä olen ollut entisessä elämässäni brittiläinen sotilas? Kuka tietää?

Brittiläisiä sotilaita.


Yksinäinen Soturi. "Lonely Raider."

Hui kauhia ja hevonenkin vielä!

Hmmpph! Kyllä sitä nyt jaksetaan tästäkin sitten taas...Pääasia kai, että jollakin on ollut hauskaa....Minä ainakin otan pienet torkut ja sitten pari juustokarkkia. Hykerryttävää lauantai-iltaa Sinulle!

Kun Harry tapasi Sallyn...eiku...?

Kröhöm, minulla oli kuulkaas treffit. Eräs viehko kaunis neiti tuli tänne luokseni halki etelä- suomen ja vietimme reilun vuorokauden yhdessä kujerrellen. Aluksi tämä neitonen tietysti yritti esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja minä jouduin keksimään kaikki Overlordin temput mitä ikinä keksin, että neito tuli suotuisammaksi minulle. Lähdin jopa hetkeksi pois tapaamispaikastamme ja sehän tepsi. Heti oli kuulkaan neito oven suussa, että mihin se iso ja punainen nyt meni? Eikä kulunut kuin hetkinen, niin minä palasin hänen luokseen. Eihän hän voinut minua lopulta vastustaa, kuten en minäkään häntä.

Palvelijamme kävivät välillä katsomassa että meillä kaikki on kunnossa. Annoin myös neidon syödä yksin. Ja kun aamu koitti, minä lähdin hetkeksi jaloittelemaan. Oikeastaan minä join, sillä niissä puuhissa tulee kyllä tosi kova jano enkä muutenkaan ehtinyt juomaan kun piti neitoa vahtia silmät tummina. Tällä välin tämä hieno neiti oli tehnyt tarpeensa, ei kehdannut minun nähteni! Hieno kun on!

Mutta voi oi joi. Kyllä nämä neitoset ovat sitten ihania otuksia <3 Palvelijani oli ihan huolissaan, alanko nyt merkkailemaan kaikkea täällä kartanossani. No en tietenkään. Kyllä minä tiedän mikä on minun, se on minun. Ja kaikki täällä asuvat tietävät että olemme MINUN reviirilläni...

Treffimme kestivät reilun vuorokauden. Neitoa tultiin hakemaan siinä illan suussa kotiin. Hän alkoi sähisemään. "Minä en lähde mihinkään..." Voi hitsit, ettei vain olisi rakastunut meikäläiseen?

Kevättä rinnassa ja aurinkoa ja kissankujerrusta myös teille, rakkaat lukijat :-)

(Kuvat eivät liity mitenkään blogin tekstiin.)

12. maaliskuuta 2014

Turku 5-6.4.2014


Neitimme Luna jatkaa leppoisasti alkanutta näyttelyuraansa. Onneksi, koska nyt minun ei enää tarvitse.  Hän osallistuu viimeistä kertaa junnuluokkaan melkein naapurissa: Turussa. Tuolta voit kurkata näyttelykutsun:

Turun tuleva näyttely

Kekseliästä keskiviikkoa sinulle, toveri!

T. Leo

http://www.turok.fi/Kevatnayttely2014_kotisivut_vaaka.png

8. maaliskuuta 2014

4. maaliskuuta 2014

Leon Isällinen ote

Tai miksi tätä nyt kutsuisi?
Minä kun kaappasin tämän meidän portugalilaisen mamun kainalooni...olisittepa kuulleet, miten senjorita alkoi kehräämään?! :-)
Vaan mikäs siinä on levätessä, vahvan tassuni lempeässä otteessa...