Minusta on tullut Isoisä!

Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa että olen virallisesti Pappa, Ukki, Vaari, Äijä tai ihan mikä vaan, sillä tyttäreni Sura on saattanut maailmaan yhden ihanan pienen prinsessan! Taidan olla silti varsinais-suomalaisittain Pappa.

Tämä ihme tapahtui 9.10.2018.

Pappa on iloinen!

Scandinavian Winner Show!

Tere tere!

Nyt ollaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana. Kansalliset arvokisat on käyty ja tunnelma on katossa.
Siis...

Lähdimme ajelemaan kukonlaulun aikaan Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Kylläpä oli talveen verrattuna suorastaan IHANA ajaa, sillä moottoritie oli kuuma, ristinsielua ei ollut missään ja tie oli pitkä ja suora. Olimme tuossa tuokiossa perillä Helsingin Messukeskuksessa ja sinne oli meidän maalaisten helppo ajaa, sillä olimmehan olleet siellä jo monen monetta kertaa. Turustahan menee sinne ihan suora tie, joka on vielä kyltein viitoitettu!!!

Eläinlääkärinjonot liikkuivat nopeasti ja edessämme krahnutettiin sienitestiä kissalta. Jännittävää! Sitten vain lähdettiin etsimään numeroitua häkkiämme, joka sitten löytyi aavistuksen siirrettynä mutta omasta rivistä. Joten ei muuta kuin verhot esiin, häkki kotoisaksi ja sinne!

Messualueemme reunassa oli ihan oikea kukkasin koristeltu lava, jossa soitettiin aamuisin musiikkia. Pidettiin tervetulopuheita, soitettiin edelleen musiikkia, esiteltiin tuomarit ja assistentit. Eri maiden lipput liehuivat ja kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin ihan tavallisessa kissanäyttelyssä.

Minä kilpailin numerolla 207. Näyttelyluettelosta selvisi, että tuomarimme on tänään ruotsalainen Lena Björkander, joka on arvostellut minua noin vuosi sitten Tampereella ja vielä kauemmin sitten äitiäni Lunaa Turun messarissa. Hän oli siis tavallaan tuttu meille. Ja hupsista, olin neljäs kissa pöydällä, joten kisamme tulisivat olemaan nopsaan ohi.

Tuomarin pöydällä tuumailua.

Niin suuri, mutta silti vielä niin pieni!

Tuomari oli tiukka mutta lempeä ja niinhän sitä kävi perskutarallaa, että minä sain arvosteluksi
EX 1 CAGCIB, eli jumankekka, sehän on ulkomaanserti!!! Aim sou häpi!

Kyllä se taitaakin olla sertin paikka...PST. Katsokaa tuolla takanani olevaa punaista komistusta...

Värin parhaassa oli aika monta kissaa. Tässä vain aikuisten osuus ja osa jäi piiloon tuonne oikealle!

Sitten ei tarvinnut muuta kuin chillailla häkissä loppupäivä ja koko seuraava päivä. Näyttely päättyi virallisesti lauantaina klo 17.45, joten lähdimme siitä sitten kiireen vilkkaa hotellille.

Hotellissa minulla olikin paljon asiaa, ja katselin hanakasti ikkunasta ulos. Minun yöpymiseni maksoi muuten 20,- mikä oli minusta aika kova hinta, sillä minulle ei ollut varattu a) omaa sänkyä b) omaa pyyhettä c) baarikaapissa oli tarjolla vain virvokkeita, joita minä EN juo d) suihkushampoot eivät soveltuneet silkkiselle turkilleni. No, mitäs näistä.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta ah, niin raikkaana!

Aamukahvia keiteltiin ennen aamupalaa ja se kyllä sai minut vähän levottomaksi. Kauhia porina alkoi kuulua pöydältä, ja sitä ensin ihmettelin....

Silmät renkaina sängyllä...

No nyt kuppi kuumaa valmiina, lintubongaukseni voi jatkua...

Mutta nyt alkaa olla tylsää. Lähdetäänkös kohta hei messariin?! Osaan sanoa jo dasvidaania!!!

Minä ja häkkinaapurini.

Arvostelusetelit ja ruusukkeet saatiin vasta sunnuntaiaamuna. Tämä olikin helppo päivä minulle, sillä minun ei tarvinnut kuulemma kuin loikoilla häkissäni ja hymyillä veli venäläiselle, joka asusteli naapurissani. Emme olisi tarvinneet kuin samovaarin tuohon väliin niin olisimme voineet juoda tsajut kansallisten kisojen kunniaksi!

Voi mikä kaunis sinivalkoinen ruusuke!!!

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan vallan mainio koko näyttelyviikonlopun ajan.

Sunnuntain paneeli oli hieno ja juhlallinen tapahtuma!

Tässä tämä iso ja punainen maine cooni naapurimaastamme Ruotsista. Hän oli BIV ja NOM.

Messarissa oli myös muista messuja, oli vähän koiria, muita eläimiä, lapsia, outlet- messuja ja kädentaitomessuja. Palvelijaani ei saanut enää sunnuntaina päästää messualueelle ollenkaan, sillä minkäs teet, jos hän ostaa KAIKKEA HALPAA ja rahat loppuu enkä minä pääse kotiin???

Tämmöinen pesä löytyi Leolle. Kröhöm...kumpi vie voiton? Pieni vihreä teltta vai tämä vaaleanpunainen viettelys?

Tämmöisiä tällä kertaa....

Pohtii Sura

TUROK 28-29.11.2015

Rakas lapseni!

Vaikka olet jo reilun vuoden ikäinen, olet ikuisesti minun lapseni. Tänään lauantaina olet ollut minun kanssani koko päivän Turun messukeskuksessa, missä on ollut kissanäyttelyt vanhan ajan malliin.

LAUANTAINA 28.11.2015

Osallistuit ensimmäisen kerran avoimeen luokkaan, tämä tarkoittaa sitä, että pentuaikasi on ohi. No, sinulla ei ollut kisaa, mutta tuomarina tiukka ja tarkka ja sydämellinen Lene Glem, joka arvosteli sinut arvosanalla EX 1 CAC  ja näin ollen sait elämäsi ensimmäisen sertin! Se oli kyllä hieno kokemus. Varsinkin kun se nosti minun, isukin pisteitä :-D

SUNNUNTAINA 29.11.2015

Osallistuit toisen kerran elämässäsi avoimeen luokkaan ja tänään tuomarina oli Nico Padovano suoraan Italiasta. Sinulla oli jopa sertikisaa vanhan kilpakumppanisi Barbin kanssa. Tehän tapasitte viime kesänä parissakin näyttelyssä ja pisteet menivät silloin tasan. Nyt sinua lykästi, sillä Nico sinuun tykästyi ja niinpä voitit EX 1 CAC. Tämän lisäksi olit BIV ja mitä ihmettä, paneeliin tuli kutsu, kun Nico nominoi juuri sinut, pieni mussukkani.

Suran pieni meditaatiohetki ennen paneelia.

Siinä on sertiruusukse ja TP ja VP mitalit sulassa sovussa. Mikä onnenkantamoinen!!!

Onnea on...

...oma divaani.

Ihanaa viikonloppua Sinulle <3

Mörri-Möykky

Korpikuusen kannon alla on Mörri-möykyn kolo.
:,:Siellä on koti ja siellä on peti ja peikolla pehmoinen olo.:,:
Tiu tau tiu tau tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,: 

 ***

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhunkankahalla.
:,: Mörri-Möykky se sateessa istuu kärpässienen alla. :,:
Tiu tau tiu tau  tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,: 

Sanat: Marjatta Pokela

 ***

Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin
:,: pieneen koriin pistäisin ja kotiin kuljettaisin :,:
Tiu tau tiu tau  tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,: 

 ***

Vaan eipä taida meidän äiti peikkolasta ottaa,
:,: eipä se edes usko että Mörri-Möykky on totta. :,:
Tiu tau tiu tau  tili tali tittan sirkat soittaa salolla.
:,: pikkuiset peikot ne piilossa pysyy kirkkaalla päivän valolla. :,: 

 ***

Taikatemppu

Oletteko nähneet, miten maine coon katoaa apteekkarin lipastoon? Jos ette, niin tämän luettuanne olette...

Meidän Suralla on nimittäin tällainen alitajuinen into kadota tuonne lipastoon. Laatikoita on monia, joten on aina yhtä jännittävää arvuutella, missä laatikossa hän on. Hän harrastaa tätä hupia erityisesti silloin, kun palvelusväkemme on pois, mutta saattaa kyllä viihdyttää meitä muita ihan koko perheen läsnäollessa.

Ta daa! Tässä tämä salaperäinen lipasto:

Koko perhe poseeraa apteekkarin lipaston päällä. Mukana menossa myös SamoVaari.

Arvaatkaapas, missä on Sura?

 Auenneet laatikot kertovat tarinaansa siitä, että taas ollaan leikitty piilosta.

Yllätys yllätys, tyttö löytyi!

Kun annat pikkusormen, se vie koko käden...

- Suran ja Leon iltahetki-


- Mä tulen ihan vähän vaan tähän Iskän viereen makailemaan...Voi vitsit onpas kivan punainen tämä mattokin, ihan yhtä punainen kuin Iskäkin...

-No jos mä kuitenkin ihan vähän otan tästä tassusta kiinni, ehkä se ei huomaa ollenkaan. Onpa Iskän tassu vahva ja pehmeä, onhan hän MUN ikioma Iskä...

-Ja ketunmarjat!!! Murr ja purrr pakko vähän haukata sitä tosta kyljestä, kun eihän se huomaa mua ollenkaan!!! Ja mikä ärsyttävintä, nyt se teeskentelee ettei se huomaa....Mä puren vielä vähän kovemmin...

Sura 5 kk!

Huomenta toverit!

Minä taidan käydä vähän hitaalla, olenhan Hämeestä kotoisin, mutta siis pieni tyttäreni Sura täytti perjantaina jo viisi kuukautta. Palvelijani yritti ottaa hänestä valokuvia muistoksi, mutta pitänee sanoa, että ehei, ei se helppoa ole! Hän on niin nopea liikkeissään. Toista se on minun valokuvaamiseni, sillä minähän poseeraan jo vanhasta tottumuksesta.

Niin, kuvaan piti tietysti saada kukkiakin, tyttöjä kun ollaan kuvaamassa. Luna- äiti oli myös innoissaan asiasta ja tuli myös areenalle tepastelemaan. Hän on ilmeisesti tottunut trooppiseen puutarhaan, joten hän oli kuin kotonaan kukkien keskellä. 

Tässä pieni kuvakollaasi meidän viisi kuukautisesta <3

Sura 5 kk

 Äiti ja tytär

 Isä ja tytär

Eläinlääkäri - kaveri vai kamala tyyppi?

Rakas Pienokaiseni.

Sinä olet käynyt nyt kolme kertaa eläinlääkärissä tämän pienen elämäsi aikana.
Ensimmäisen kerran me kävimme siellä jo sinun ollessasi vasta parisen viikkoa vanha. Äitisi ei antanut sinun imeä nisää ja sinä olit kovin nälkäinen. Palvelijamme pelkäsi että "kuivut kasaan" ja alkoi itse sinua ruokkimaan. Ei, et juonut pullosta kuten moni muu, vaan ihan lääkeruiskulla Sinua syötettiin. Äidinmaidonvastikkeeksi sanovat tuota omistuisen hajuista vaaleaa nestettä jota jauheesta valmistetaan.

Sinä hurmasit heti kaikki eläinlääkärissä. Sinusta otettiin valokuvakin ja pyydettiin lupaa julkaista se facebookissa. Äitiäsi Lunaa tutkittiin tarkemmin, ja huomattiin että hänen nisänsä, sinun supertissisi oli yhdestä kohtaa ihan sininen ja mustelmalla, joten ei ihme että imettäminen ei onnistunut. Lisäksi sinulta rakas pienokaiseni löydettiin pienet naskalihampaat, jotka olivat jo puhjenneet! Vai lienevätkö ne olleet jo syntymästäsi saakka? Sinulle annettiin nesteytys varmuuden vuoksi. Olit oikein reipas pieni tytön alku.

Eläinlääkärille menossa.

Toisella kertaa sinä sait ensimmäisen rokotuksen. Eläinlääkäri oli sama tyyppi, joka näki sinut jo röntgenkuvassa ennen syntymääsi. Hän ei kyllä siitä kuvasta sinua tunnistanut :-) Kaikki asiat olivat kunnossa ja reippaasti sinä eläinlääkärillä käyttäydyit.

Kolmannen kerran eläinlääkärille menimme me yhdessä, aivan kuten isä ja tytär tekevät asioita yhdessä. Sinulla oli kovin turvallinen olo minun vieressäni boxissa, ja lääkäriä odotellessa kehräsit minun kyljessäni silmät sikkaralla. Sinun oli siinä turvallinen ja hyvä olla.

Minut otettiin ensimmäisenä käsittelyyn, eikä yhtään huvittanut näyttää sille eläinlääkärirouvalle hampaitani. Hän uhkasi jopa, että jos olisimme näyttelyyn menossa hän ei päästäisi meitä läpi, koska ei saanut kunnolla katsottua helmen valkoisia raateluhampaitani. Niinpä niin, olipa hän tosissaan. Minä en ollut....Kyllä hän ne hampaat sai katsottua, mutta minä vähän välttelin toimenpidettä...Sain rokotuksen ja kun kaikki oli ohi, ei minulla ollut kiire minnekään. Olisin kököttänyt siinä lääkärin pöydällä kaikessa rauhassa ja katsellut, mitä kaikkea mielenkiintoista siellä eläinlääkärin huoneessa oli. Minut piti oikein nostamalla siirtää omaan boksiin ja sitten tehtiin vaihto.

Sinä sait toisen rokotuksen, mikrosirun niskaasi jos vaikka katoat ja lisäksi tehtiin vielä terveystarkastus tulevaa vakuutusta varten. Pitäähän sinutkin vakuuttaa, jos vaikka jotain kamalaa tapahtuu! Nyt asiat ovat kuitenkin siinä mallissa, että saadaan vuosi olla ihan rauhassa jos kaikki menee hyvin. Onpa hienon värinen, sanoi eläintenhoitaja kun katsoi sinua.

Loppujen lopuksi se vakuutusyhtiökään ei sitten ollut kiinnostunut siitä rakas lapseni, että olet täysin terve. Mutta ainakin meillä on mustaa valkoisella.

Hoitopöydällä ihmettelyä.

Sura Lahdessa

Talvinen Lahti 24-25.1.2015

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Lahtea tuulessa ja tuiskussa. Luna lähti hotelliin mukaan sinua henkisesti tukemaan, ettet ihan yksin heti joudu suureen kylmään näyttelymaailmaan! Minä, sinun iso punainen isäsi, jäin kotimieheksi katsomaan että täällä kaikki on kunnossa. Me kyllä sitä täällä koko perheen voimin mietimme, kumpi meistä vanhemmista sinulle kaveriksi lähtee, mutta kun pakkaaminen perjantaina alkoi, minä osasin ennakoida tilanteet ja katosin sängyn alle piiloon. Tästä palvelusväkemme päätteli, että se on äidin tehtävä viedä lasta maailmalle.

Salosta eteenpäin satoi lunta ja mitä lähemmäs Lahtea ajoitte, sitä sakeampaa pysy oli. Apua! Onneksi pääsitte turvallisesti perille ja sinä matkustit oikein reippaasti, vailla huolen häivää...olethan isääsi tullut. Äitisi kanssa olikin toisin. Hän oksensi hotellin parkkipaikalla. Voi rähmä.

Luna kotiutumassa Lahden hotelliin. Lahtihan on hiihtokaupunki, kuten taulusta huomaatte. Muuten sisustus oli melko yksinkertainen, ehkä suorastaan jopa DDR:mäinen...

24.1.2015 LAUANTAI

Aamu valkeni Lahdessa talvisena, mutta onneksi ei niin kylmänä. Menimme ajoissa eläinlääkärintarkastukseen, ja eläinlääkäri kehui sinua ja sinun väritystäsi. Ihana, ihana, ihanahan sinä olet. SUROKille iso kiitos loistavasta järjestelystä, kaikki sujui kuin rasvattu ja olimme jo hetkessä omalla häkkipaikallamme.

Mutta kukas se siellä sinua odotti? Kaunis Magnificat Red Velvet, siskopuolesi. Ja arvaattekin varmaan, että olette samassa luokassa ja toisianne "vastaan."

Magnificat Red Velvet aka Neea.

Sinun elämäsi ensimmäisenä näyttelypäivänä tuomarinasi oli Marjatta Koskenkangas. (Hän oli myös äidilläsi elämänsä ensimmäisen kerran.) Marjatta kehui sinua kovasti, vaikka olitkin vain neljä päivää yli pentuluokkarajan :-) Maasta se pienikin ponnistaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinä sait elämäsi ensimmäisen EX 1 arvostelun! Olimme todella iloisia ja tyytyväisiä tästä! Isosiskopuolesi Neea sai arvostelussa EX 2. Mutta minä olen kyllä isänä sitä mieltä, että olisittepa te rakkaat tyttäreni sijoittuneet miten päin vain, kaikki olisi ollut kotiinpäin. Värin paras oli upea kilppari jo aikuinen neiti.

Illalla sitten hotellihuoneessa sinä olit väsynyt päivän koitoksista. Nukuit kuin tukki ja äitisi Luna taas kaipasi seuraa, sillä hänhän oli torkkunut yksin huoneessaan koko päivän. Hän herätti sinut sikeästä unesta ja mitä sinä tyttöseni teit? Etsit tittiä!!!

Äitisi Luna oli kyllä sitä mieltä, että nyt olet jo niin iso tyttö, käyt näyttelyssä ja kaikkea, että Supertitti saa nyt jäädä historiaan...Nyt sitä ei enää saa, mutta sinut saatiin sentään hereille.

Hmmmph...no ei sitten. Mitäs minut sitten herätit? Tuumii Sura.

Samaan aikaan meillä kotona:

Rakas naapurini nakitettiin minua hoitamaan. No eihän minusta niin vaivaa ole, eikä oikeastaan hoitamistakaan, mutta seuraa minä olisin kyllä kaivannut. Kuulen jo kaukaa, miten avainpesässä alkaa rapisemaan ja sillä silmäyksellä minä hyppää retrolipaston päälle odottamaan kuka matalaan majaani astelee? Naapurimmehan se siinä veljensä viisivuotiaan pojan kanssa. He leikittivät minua ja minulla oli kovasti asiaa...kurnuttelin autuaasti koska olin niin iloinen kun sain seuraa! Mutta kohtuus kaikessa, niin tämän narun perässä juoksemisenkin kanssa. Lopulta makailin pöydän alla, ja tarkkailin, kuinka kauan tämä parivaljakko mökissäni majailee? He ymmärsivät yskän ja jättivät minut taas torkuille. Tämä pieni poika oli ihmetellyt, miksi nimeni ei ole Ruu?! Koska juttelin hänelle koko ajan että ruu, ruu, ruu, ruu....Tämä pieni poika taisi ymmärtää kissojen kieltä ;-)






25.1.2015 SUNNUNTAI

Toisena päivänä on aina mukava mennä näyttelyyn, kun häkkiverhot ovat jo valmiina ja eläinlääkärintarkastuksessakin on jo käyty! Kaikki sujuu vielä jouhevammin. Onneksi sentään huomasimme ajoissa, että sinut oli merkitty aluksi ABSiksi tänään, joten palvelijamme kiiruhti korjaamaan tilanteen. Sattuuhan näitä. Niinpä sinä kilpailit tänään numerolla 76, eikä muita tyttöpentuja ollutkaan samassa luokassa. Muuan iso, upea, punainen Tuure kylläkin, joka oli sinua melkein 3 kk:tta vanhempi, ruotsalainen, ja poika.

Sunnuntaina tuomarinasi oli ranskalainen Yan Roca Folch. Sait arvostelussa EX 1. Olimme todella iloisia tästä tuloksesta, vaikkakaan laatuarvostelu ei luvannutkaan niin paljon hyvää kuin eilinen. Kauneushan on katsojan silmässä, niin tässäkin lajissa!

Tässä MCO V ryhmän kaksi ainoaa pentua ja kaksi "ääripäätä." Vasemmalla iso punainen Tuure, viittä vaille nuori ja oikealla Sura, viittä yli pentuluokkaikärajan.

Tässä MCO V ryhmän värin paras- rinki. No värinparas oli punainen ruotsalainen pentu, Tuure! Hän lähti jatkoon!

Voi vitsit, onhan tämä EX 1 ruusuke ihan kiva. Nähtäväksi jää, minne sinua tyttöseni seuraavaksi viedään! :-)

Lahti kutsuu!

Voi miten somaa, että pitkästä aikaa voin päivittää tänne kuulumisiani tunnisteella "tulevat näyttelyt."

Palvelijani aikoo nimittäin viedä Sura- tyttösemme Lahteen ensi visiitille. Jännittävää!!!

Tietysti odotamme innolla, mitä hänelle siellä tullaan sanomaan....korkeammalta taholta :-D

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Leo

Kissaskooppi

Rakas pienokaiseni. Iskä on tässä, horoskooppeja ihmettelemässä.

Kissasanomissa numerossa kolme oli hullun hauska Kiinalainen Kissaskooppi. 

Sinä, Rakas Pienokaiseni olet

HEVONEN 

(syntynyt 1990, 2002, 2014) 

Hevosen vuonna syntyneet kissat ovat tarkkoja ulkonäöstään.

 He pitävät mielellään kaunista kaulapantaa, 

jossa kulkunen tahdittaa heidän tyylikästä askellustaan. 

Hevos-kissa on erittäin rohkea ja seikkailee mielellään. 

Rohkeus voi joskus viedä tämän kissan pitkillekin seikkailuille, 

mutta aina hän palaa kotiin. 

Joskus tosin kotimatka voi kiertää löytöeläintalon kautta.

Otan osaa, Sura. Iskä ei pidä hevosista. 

Minä kammoan niitä! 

Minulla taitaa olla HIPPOFOBIA! 

Olisin niin mieluummin suonut sinulle jonkin toisen ihanan horoskooppiolennon,

vaikka sudenkorennon, mutta että hevonen!

No, onneksi se on vain horoskooppi.

***

Äitisi, Kaunis Luna on

KÄÄRME

(syntynyt 1989, 2001, 2013)

Jos etsit kissakauneutta, nämä Käärmeen vuonna syntyneet kissat 

ovat yleensä poikkeuksellisen upeita. 

Käärme- kissat ovat hyvin omistushaluisia ja 

viihtyvät hyvin perheen ainoana lemmikkinä, 

koska saavat silloin kaiken huomion. 

Käärme-kissa on hyvin viisas ja 

osaa usein kertoa esimerkiksi milloin on ruoka-aika, 

jos omistaja sattuu unohtamaan.

Mitäs tähän enää lisäämään. Kaunis on. Upea on, tämä sinun äitisi. 

***

Minä, Ylväs Isäsi on 

TIIKERI

(syntynyt 1986, 1998, 2010)

Tiikeri- kissa on itsetietoinen ja voimakas. 

Tiikerin vuonna syntyneet kissat ovat usein hyvin itsenäisiä ja huimapäisiä. 

He seikkailevat ja saalistavat mielellään. 

Jos sinulla on kokemusta sisäkissana Tiikeri-kissa, 

muista järjestää sille paljon ohjelmaa. 

Aktiviteettilelut ja kiipeilypuu ovat tämän kissan suosikkeja.

Totta joka sana!

***