ERY- SYDin näyttely 11-12.6.2015

 11.6.2016 LAUANTAI

Elämme ankeita aikoja. Pihistelemme. Kitsastelemme. Minä - Super Sura-  nimittäin matkustin autolla Hyvinkää - Raisio väliä koko viikonlopun. Palvelijamme pihistelevät  hotellimaksuista, joten päätimme käydä Hyvinkään näyttelyssä kotoa käsin. Paikalliseen hotelliin olisi päässyt 189,- hintaan/ yö. Joten tuolla hinnalla ostaa jo mukavasti bensaa ja saastuttaa luontoa! Toisaalta ei Versommekaan pyhällä hengellä kulje, joten kyllä bensakulujakin kertyi. Näyttelyn teemana oli hauskasti Drive In- näyttely, joten me todellakin autoilimme. Ja mikä hauskinta; meidän ei tarvinnut olla iltaan saakka paikalla!

Mutta eikö ole somaa, että minulle - Super Suralle-  löytyi omat nimikkokarkit? Eräältä huoltoasemalta nämä osuivat silmään ja mukaanhan ne lähti. Mutta nyt Hyvinkäälle.

Olemme saapuneet kohteeseen. Lauantain tuomarina meillä oli Kristiina Rautio. Hän on nähnyt minut viimeksi reilu vuosi sitten, kun olin vielä pieni tyttö. Hän on varmaan jo unohtanut minut, sillä tässä ensimmäisessä kuvassa hän toteaa että ai, sinähän oletkin tyttö! KYLLÄ! Minä olen tyttö. Körttiläisten sukua ja ruoka-aikaan kotona. Enhän minä muuten iso olisi, mutta kun on raskaat luut! Kyllähän te sen tiedätte!

Kyllä vähän jännitti, miten täällä isojen tyttöjen luokassa oikein käy. Mutta ah ihanaa ja onnea, Kristiina antoi meille arvosteluksi EX 1 CACS, joten sertifikaatti tulla tömpsähti. Kas tässä, olkaatten hyvät:

Mitä, olenko minä taas tuomarin pöydällä? En kai sentään. Kuvassa on sisarpuoleni Cecilia. Hän kilpailikin kotikentällään. Onko ehkä vähän yhdennäköisyyttä? Kyllä taitaa vähän olla. Cecilialla oli sertikisa kaunista ladya vastaan ja huh hah hei, Cecilia voiton vei. Nyt tuli jo kaksi sertiä tähän körttiläisten sukuun.

12.6.2016 SUNNUNTAI

Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...Hyvinkää kun taas meitä kutsuu!!!!

Tänään tuomarina oli Minna Krogh. Tässä näette, miten hän arvioi minua! Kyllä, minä olen maine coon! Ja olen tyttö!!!

Minna leikitti minua ja siitähän minä pidän! Silmät sikkaralla killitän huiskaa, joka on näppärästi rajattu kuvasta pois! Tuosta purkista minä muuten valitsin itse PUNAISEN huiskan. Se taitaa olla lempivärini!!!

Jaahas, jaahas...ne on ne isot luut. Pituuttakin pitäisi olla. Ehkä vähän enemmän kenties?

Mitä, joko tämä jo loppui? Juuri kun pääsen vauhtiin ja leikki alkaa luistamaan!!! 

Ja syvä huokaus! Minna antoi arvosteluksi EX 1 CACS, joten tämä viikonloppu sujui paremmin kuin hyvin! Ja sit me jäätinkin kesälomalle!!!

Voikka oikke Hyvi Hyvinkääl

Hyvinkää kutsuu tulevana viikonloppuna!

Näyttely on meidän perheen viimeinen ennen kuuluisaa kesätaukoa!

Tämä on se kuuluisa Drive In- näyttely. Eli pääset heti kotio, jos ei menestystä tule. Ja kotihan on kissan ja ihmisen paras paikka!

Nähdään kamut!

Tampereen turinoita

Tere tere!

Nyt ei oltukaan Tallinnassa vaan Tampereella, joten tuohon alkuun sopisikin paremmin Moro moro, mutta antaa nyt olla vaan. Joo, siis meidän neiti kävi Mansessa tosa viime viikonloppuna. Taas pukkas kissanäyttelyä päälle ja sinnehän sitä sitten piti mennä.

Tampereen tunnelmia.

21.5.2016 Lauantai

Jälleen kerran kiitäminen Pirokin toimivien järjestelyjen. Ei tarvinnut jonottaa oikeastaa minnekään. Nopeasti oltiin maine coonien häkkipaikoilla luettelot kädessä ja Sura menikin viikonlopuksi nevojen naapuriin. Vaihtelu virkistää!

Suralla oli tuomarina lauantaina Annika Billing. Arvosteluksi tuli EX 1 CACS. Voi miten hienoa saada serti luokassa kolme. Tämä oli Suran ensimmäinen tässä luokassa. Neiti oli muutenkin "kyllä kehällä" joten Turun tauti jäi Turkuun.

Väriryhmässä oli todella kauniita ja lupaavia nuoria ja pentuja, joten värin parhaat menivät nuorille lupauksille! Onnea heille! Sura ei myöskään päässyt tällä kertaa jatkoon, joten kisamme olivat tältä erää ohi. Paneeliin porskutti muuan kaunis norjalainen.

Miu, mau mou! EX 1 CACS ruusukkeen kanssa on helppo hymyillä.

 

 

 
 Suomen Maine coon- yhdistys palkitsi lauantaina vuoden 2015 parhaimmat kissat. Tässä kuvassa on osa voittajista ja kasvattajista. On sinne onneksi pari kissaakin kuvaan päässyt. Sura palkittiin komealla pystillä, koska hän oli Vuoden 2015 paras naaraspentu ja lisäksi hän sai kunniakirjan, koska oli Vuoden 2015 3. paras naaras nuori.

 Hotellihuoneen ikkunasta oli avarat näkymät pitkälle kaupungin ylle! Tässä Sura katselee maisemia ja kerää voimia huomiseen samaan aikaan kun palvelijat katselivat MM- jääkiekkoa. 

22.5.2016 SUNNUNTAI

Sunnuntaiaamuna mustaamakkaraa mahat täynnä kiiruhdimme messariin vastaan pientä Samppaa, joka osallistui ensimmäistä kertaa näyttelyyn. Sampasta on tehty oma postaus, jottei tästä turinoinnista tule puuduttavan pitkä. Vaikka taitaa se olla sitä nyt jo! Mutta mutta...

Tuomarina Suralla oli tänään Marjatta Koskenkangas. Hän on tainnut arvostella loppujen lopuksi kaikki meidän perheestä vauvasta vaariin. Suraa taas kovin leikitytti ja hän esiintyi tällä kertaa pomputellen Marjatan pallolelukeppiä. Voi että mikä ihana kapistus, meillekin tuollainen!

Tässä arvioidaan päätä ja leukaa. Onneksi ne olivat paikallaan.

Ufffhh! Mikä täällä oikein haisee? Nyt tuli hyvä aromit nenään.

Oh hoh, mikä raskastekoinen neiti. Vähän paksu. Kröhöm....

Oih, taas höyhenlelu!

Arvosteluksi tuli EX 1 CACS. Värin parhaat menivät niin ikään lupaaville upeille nuorille ja pennuille. Mutta iltapäivä oli yllätyksiä täynnä! Tällä kertaa Sura koki onnenkantamoisen ja hänet nomimoitiin paneeliin! Voi vitsit! Eli lopullinen tulos oli EX 1 CACS NOM. Hienoa Sura!

Paneelissa Sura ei saanut yhtäkään ääntä, mutta mitäs siitä?! Voittaja keräsi yhtä ääntä lukuunottamatta kaikkien tuomareiden äänet. Hän oli siis Super!

Ja katsokaa kenet me bongasimme paneelista myös sunnuntaina? Suran puoliveljen eli minun rakkaan poikani Nestorin! Hän oli saanut arvostelussa EX CAP BIV NOM ja täällä hän on paneelissa kuin mikäkin maailman matkaaja! Hienoa Nestori! Sinusta on kasvanut komea mies. Olet vähän kuin minä, mutta niin sininen, niin sininen. Taidat olla yhtä siniverinen kuin minä :-)

Tämmöisiä tällä kertaa turinoi Leo. Ylpeä Isä.

Kyl mun tarttee oikein peiliin katsoa, miten hienoja lapsia olen saattanut maailmaan. Siis minä! Minä olen Isä! M-I-N-Ä.....

TUROK/ Metsämäki

Tervehdys!

Palvelijamme oli ensimmäistä kertaa elämässään perjantai- iltana talkoissa auttelemassa TUROKin näyttelyn pystytystä. Mielenkiintoista nähdä se työ, mikä tehdään ennen näyttelyn aloitusta. Häkkipöytiä kannettiin ja häkkejä koottiin liki 400 kappaletta häkkipöydille. Häkkejä oli alakerrassa, yläkerrassa ja välikerrassa. Kaikki häkit imuroitiin ja desinfioitiin jne. jne. jne. Toki siellä oli kaikkea muutakin monen monituista pientä asiaa, mikä tarvitsi tekijää. Kaikinpuolin positiivinen fiilis jäi näistä TUROKilaisten talkoista :-)

LAUANTAINA

Turun Metsämäki otti avosylin vastaan näytteilleasettajat heti klo 7.00 aamusta. Aamu sarasti aurinkoisena ja paistoi lämpimästi isoon halliin. Tänään tuomarina minulla oli entuudestaan aivan uusi tuomari:  Hristo Simeonov Bulgariasta. Olin aamun toinen kissa pöydällä ja jostain syystä olin ärhäkällä päällä heti aamusta. Joku sovinisti saattaisi kysäistä että "onko nyt SE aika kuukaudesta?" mutta minun tuttavapiiriini ei sovinisteja kuulu. Minua vaan yksinkertaisesti jurppi eräs asia....Enkä taida viitsiä kertoa mikä. Jo ajomatkalla boxissa minulla oli kovasti asiaa. Juttelin myös häkeillä. Yritin murtautua sieltä ulos. Viuhkat ja sulat saivat kyytiä, kun niillä minua leikitettiin.

Kaihomieli katsoo kaukaisuuteen! Minulla oli loistava näkymä raviradalle. Harmi vaan että hevosia ei juurikaan viikonlopun aikaan näkynyt...

Sitten tuomarin pöydällä tämä villiintyminen senkuin jatkui ja Hristo naureskeli että "Pure Tortie" kun päästelin urisevia kurkkuääniä metsästäessäni huiskia...Ja Hristo vain nauroi minulle! Siitähän minä sain pökköä pesään ja aloin näyttämään kaikkia hullun temppujani ja tämä iso leppoisa mies vai NAUROI! Oli sihinää ja suhinaa ja vilinää ja vilskettä. Arvosteluksi tuli EX 1 CAGCIB joten serti tulla napsahti. Viimeiseksi sihahdin hänelle kuin käärme, sillä minä osaan myös käärmeiden kieltä!

Nonni, siinä se nyt on. Serti tulla napsahti.

Tuomarin paras- valinta meni paljon odotettua paremmin. Se, että minut ylipäätään kutsuttiin sinne, oli jo voitto. Mutta Hristo otti jokaisen arvostelemansa tytön rinkiin, joten meidän yllätykseksemme tyttöjä putosi viereltä pois, mutta minä siellä vain venytyksessä olin ja mäkisin. Alkoi jo hermokin menemään.  Tyttöjä kun oli alunperin 7, joten tämä pudottelu pelistä vei aikaa. Lopuksi jäljellä oli vain kaunis norjalainen metsäkissa ja minä. Sitten muistin, miten Hristo oli naureskellut tempauksilleni ja laitoin suuren vaihteen päälle. Minulla alkoi "suurri pyörrä pyörrimmään" kuten Oulussa sanottaisiin. Yleisö kuulemma naureskeli minulle kun pidin oikean Suran Shown! Sitten tuomari kosketti pehmeää turkkiani ja minun teki mieli tempaista häntä oikein toden teolla. Yritin vasenta koukkua, mutta se jä yritykseksi. Sitten Hristo totesi että norskilla on parempi esittelykunto. Harmi. Ehkä se vasen koukku oli hänelle vähän liikaa.

Toinen kuvakulma. Sura ja Serti.

***

SUNNUNTAINA

Sunnuntaiaamu oli jännittävä, sillä ensinnäkin velipuoleni Bill Winter saapui näyttelyyn ja toisekseen minut palkittiin klo 8.30 TUROKin toimesta. Olinhan vuoden 2015 kategoria kakkosen PARAS NUORI!!! Katsokaa mitä minä sain! Pystin, kunniakirjan ja lahjakortin :-)

Kunniakirjani mun.

Mutta sitten itse asiaan....eli näyttelyyn.

Tuomarina meillä oli Marjatta Koskenkangas. Hän on minulle entuudestaan hieman tutumpi tuomari, sillä olen nähnyt hänet pienenä tyttönä. Esitykseni oli jo heti aamusta ja Marjatta leikitti minua sulan kanssa melkein koko arvostelun ajan. Ja minähän leikin! Kylläpä oli hauskaa! Siinä meinasi pöydän pinta-ala käydä pieneksi. Marjatta kyllä tykkäsi minusta, mutta pieniä ikäviä juttuja hän huomasi myös, sillä kukaanhan ei ole täydellinen. Arvosteluksi saimme EX 1 CAGCIB ja sehän tarkoitti sitä, että sain....KUUDENNEN SERTIN KOLMANNESTA MAASTA! Joten minusta tuli Grand International Champion! Huippuhienoa! Jee! Tätä ei voinut uskoa todeksi kuin vasta sitten joskus iltapäivällä kun sain sertin hyppysiini.

Tuomarin paras- ringissä meitä oli muutama tyttönen ja minä pääsin heti Marjatan pöydälle arvioitavaksi, sillä hänhän koplasi minut viimeksi aamulla. No höh. Olen liian iso. Kaikki meidän perheessä ovat liian isoja. Mikä siinäkin on? Muuten hän kyllä ihan tykkäsi minusta ja muista en muistakaan enää mitään sillä olin vähän kärttyinen kun tulin rinkiin kesken kauneusunieni. Marjatta arvasi sen. Tuo venytyskin tuntui niin joogalta, että, että loppujen lopuksi esiinnyin vähän rennommin. En tiedä oliko se sitten hyvä vai huono juttu, mutta paneeliin pääsi tosi kaunis (vähän liian laiha sanoi tuomari) turkkilainen kissa! Minä olen aina iloinen jos turkkilainen voittaa, sillä Turkissa on maailman parhaat kebabit! Niinpä pääsin häkkiini odottelemaan kotiin pääsyä. Lopuksi tietysti pakolliset valokuvausket pystien ja ruusukkeiden kera. Ah, elämä on ihanaa!!!

Voitto on makoisa!

Scandinavian Winner Show!

Tere tere!

Nyt ollaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana. Kansalliset arvokisat on käyty ja tunnelma on katossa.
Siis...

Lähdimme ajelemaan kukonlaulun aikaan Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Kylläpä oli talveen verrattuna suorastaan IHANA ajaa, sillä moottoritie oli kuuma, ristinsielua ei ollut missään ja tie oli pitkä ja suora. Olimme tuossa tuokiossa perillä Helsingin Messukeskuksessa ja sinne oli meidän maalaisten helppo ajaa, sillä olimmehan olleet siellä jo monen monetta kertaa. Turustahan menee sinne ihan suora tie, joka on vielä kyltein viitoitettu!!!

Eläinlääkärinjonot liikkuivat nopeasti ja edessämme krahnutettiin sienitestiä kissalta. Jännittävää! Sitten vain lähdettiin etsimään numeroitua häkkiämme, joka sitten löytyi aavistuksen siirrettynä mutta omasta rivistä. Joten ei muuta kuin verhot esiin, häkki kotoisaksi ja sinne!

Messualueemme reunassa oli ihan oikea kukkasin koristeltu lava, jossa soitettiin aamuisin musiikkia. Pidettiin tervetulopuheita, soitettiin edelleen musiikkia, esiteltiin tuomarit ja assistentit. Eri maiden lipput liehuivat ja kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin ihan tavallisessa kissanäyttelyssä.

Minä kilpailin numerolla 207. Näyttelyluettelosta selvisi, että tuomarimme on tänään ruotsalainen Lena Björkander, joka on arvostellut minua noin vuosi sitten Tampereella ja vielä kauemmin sitten äitiäni Lunaa Turun messarissa. Hän oli siis tavallaan tuttu meille. Ja hupsista, olin neljäs kissa pöydällä, joten kisamme tulisivat olemaan nopsaan ohi.

Tuomarin pöydällä tuumailua.

Niin suuri, mutta silti vielä niin pieni!

Tuomari oli tiukka mutta lempeä ja niinhän sitä kävi perskutarallaa, että minä sain arvosteluksi
EX 1 CAGCIB, eli jumankekka, sehän on ulkomaanserti!!! Aim sou häpi!

Kyllä se taitaakin olla sertin paikka...PST. Katsokaa tuolla takanani olevaa punaista komistusta...

Värin parhaassa oli aika monta kissaa. Tässä vain aikuisten osuus ja osa jäi piiloon tuonne oikealle!

Sitten ei tarvinnut muuta kuin chillailla häkissä loppupäivä ja koko seuraava päivä. Näyttely päättyi virallisesti lauantaina klo 17.45, joten lähdimme siitä sitten kiireen vilkkaa hotellille.

Hotellissa minulla olikin paljon asiaa, ja katselin hanakasti ikkunasta ulos. Minun yöpymiseni maksoi muuten 20,- mikä oli minusta aika kova hinta, sillä minulle ei ollut varattu a) omaa sänkyä b) omaa pyyhettä c) baarikaapissa oli tarjolla vain virvokkeita, joita minä EN juo d) suihkushampoot eivät soveltuneet silkkiselle turkilleni. No, mitäs näistä.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta ah, niin raikkaana!

Aamukahvia keiteltiin ennen aamupalaa ja se kyllä sai minut vähän levottomaksi. Kauhia porina alkoi kuulua pöydältä, ja sitä ensin ihmettelin....

Silmät renkaina sängyllä...

No nyt kuppi kuumaa valmiina, lintubongaukseni voi jatkua...

Mutta nyt alkaa olla tylsää. Lähdetäänkös kohta hei messariin?! Osaan sanoa jo dasvidaania!!!

Minä ja häkkinaapurini.

Arvostelusetelit ja ruusukkeet saatiin vasta sunnuntaiaamuna. Tämä olikin helppo päivä minulle, sillä minun ei tarvinnut kuulemma kuin loikoilla häkissäni ja hymyillä veli venäläiselle, joka asusteli naapurissani. Emme olisi tarvinneet kuin samovaarin tuohon väliin niin olisimme voineet juoda tsajut kansallisten kisojen kunniaksi!

Voi mikä kaunis sinivalkoinen ruusuke!!!

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan vallan mainio koko näyttelyviikonlopun ajan.

Sunnuntain paneeli oli hieno ja juhlallinen tapahtuma!

Tässä tämä iso ja punainen maine cooni naapurimaastamme Ruotsista. Hän oli BIV ja NOM.

Messarissa oli myös muista messuja, oli vähän koiria, muita eläimiä, lapsia, outlet- messuja ja kädentaitomessuja. Palvelijaani ei saanut enää sunnuntaina päästää messualueelle ollenkaan, sillä minkäs teet, jos hän ostaa KAIKKEA HALPAA ja rahat loppuu enkä minä pääse kotiin???

Tämmöinen pesä löytyi Leolle. Kröhöm...kumpi vie voiton? Pieni vihreä teltta vai tämä vaaleanpunainen viettelys?

Tämmöisiä tällä kertaa....

Pohtii Sura

Viikonloppu Askolassa!

Terve kamut!

Viikko sitten oli kissanäyttely Askolassa. Kyllä nämä näyttelyreissut ovat hauskoja tapahtumia, kun kello soi 3.15 lauantaiaamuna ja auto starttaa jonnekin toiselle puolen Suomea klo 5.30. No, osa meidän kööristä lähti Askolaan. Se on Sura ny, jota viedään paikasta paikkaan :-)

Askolassa näytti tältä:

Kuten huomaatte, paikka oli "keskellä ei mitään" mutta hienosti olivat kissaihmiset sinne tiensä löytäneet!

Eteisessä meitä odotti oikea kööri kaikenlaisia kasvoja:

Eikö olekin somaa? Onko tässä päätä vai häntää, kysynpä vain? :-)

No, nyt itse asiaan.

Lauantaina tuomarina meirän Suralla oli Sabine Driedling. Sura sai arvosteluksi EX 1 CAGCIB.

Sunnuntaina tuomarin oli Dorte Kaae, mutta valitettavasti hänestä ja Surasta ei tullut otettua yhtään valokuvaa. Sunnuntainakin Suran arvostelusetelissä luki EX 1 CAGCIB. Ja tyttö tietää kuulemma missä keittiö on. Nii-in. Niinhän me kaikki tiedetään tässä perheessä...

Tässä rentoa chillailua häkissä sunnuntaina.

Kaunis metsänvihreä serti!

 Tottakai me ostimme Surall pienen söpön sydämen kotiinviemisiksi. Luna ja minä saimme myös omat ötökät. Kattipuodista nämä ovat ostettu!

Nämä sisältävät aivan ihastuttavia hajusteita....juuri minun makuuni. On kissanminttua, virmanjuurta, alpakkaa ja joissakin yksilöissä on jopa lammasta. LAMMASTA! I love lampaanhaju!!! Nyt tuoksuttelen täällä vaan omalla superlelullani lampaanhajua eikä minua harmita yhtään, että en päässyt mukaan.

Hip heijaa, kivaa sunnuntaita sulle!

Toivoo LEO

Tere Tulemast Tallinna/ Suran Showt

Rahvusvaheline Toukassinäitus 20-21.2.2016
 

Paikallisen pizzerian tunnelmaa.

Kulla, me olimme taalla kissinauttelussa viime viikonloppuna! Kaik meni oikein huvin.
Kuten jo edellä kerroinkin Sura jäi sertijumiin Pjööörneporissa joten se oli vähän niinko pakko lähtiä Tallinnaan! Matkaan lähti neljä palvelijaa kissoineen ja kaikilla heillä meni matka oikein huvin.  Mitaan pahaa ei tapahtunut! 

20.2.16 Lauantaina tuomarina oli Olga Komissarova. Hän on arvostellut ainakin minua joskus nuoruudessani, joten siitäkin on jo monta vuotta aikaa. Olga antoi Suralle arvosteluksi EX1 CACIB IC, joten Sura valmistui International Championiksi! Hienoa! Maine cooneja oli nimittäin Tallinnassa ihan reilusti, varsinkin naapurimaastamme Venäjältä. Ja täytyy sanoa, että ne katit olivat kyllä ihan eri planeetalta kuin me. :-)

Kaunis sertifikaatti!

Beautiful white!

21.2.16 Sunnuntaina neiti kipusi luokkaan 7. Tuomarina oli Svetlana Stoliarova, joka oli meille kaikille ihan uusi tuttavuus. Arvosteluksi tuli EX1 CAGCIB, joten neiti kulkee minun jalanjälkiäni. Yksi ulkomaanserti tulla napsahti tähän luokkaan, joten nyt on areena vapaa vähäksi aikaa kotimaassamme!

Tuomarin pöydällä.

Siinä se nyt on! Ensimmäinen EX1 CAGCIB- ruusuke. Mutta arvatkaas mitä mielenkiintoista Sura seurasi???

 

 

Siis MITÄ tuolla oikein tapahtuu???

Tessahan se siellä ottaa valokuvia ja Surasta oli hauskaa seurata valokuvausta.

Koska lähdetään kotiin?

Kaikkea kanssa. Kotiinpaluu tapahtui vasta myöhään sunnuntai-iltana. Raskas reissu kuulemma oli, mutta kyllä se kannatti ja mukavaakin kuulemma oli!

Terveisin Leo