Terve kamut!
Kyllä vanhakin vielä jaksaa. Se tuli nimittäin todistettua viime sunnuntaina, kun lähdin tyttäreni Suran kanssa Jämsään kissanäyttelyyn. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni siitosluokkaan ja Suralla oli perinteisesti oma nuorisoluokkansa.
 |
| Valokuva näyttelyluettelosta. |
Eläinlääkärintarkastuksessa oli mielenkiintoinen sinitakkinen eläinlääkäripersoona minua vastassa. Olin vähän ruosteessa, sillä edellisestä näyttelyn eläinlääkärintarkista oli jo parisen vuotta aikaa, ja olin vähän hämilläni kaikesta siitä hälystä, mitä siellä oli. Toki kaikki oli hyvin pienimuotoista, mutta ymmärräthän sinä, että kun päivät pitkät on noiden neitojen kanssa kotona, alkaa elämänpiiri käymään yllättävän pieneksi. No jokatapauksessa menin varmuuden vuoksi palvelijani syliin, jotta tämä hauska eläinlääkäri sai katsottua hampaani. Kaikki oli kunnossa ja lopuksi tämä sinitakkinen täti siirtyi pääpuolestani takapuoleeni. Hän haistoi takapuoltani. Olipa erikoista! Hän nimittäin haistoi jokaisen kissan hännänalusen tarkastuksen lopuksi. To- del- la mie- len- kiin- tois- ta!!! Haju oli sopiva, sillä pääsin häkeille.
Häkkipaikkakin löydettiin helposti, koska ystävämme olivat sen meille jo varanneet! Minulla oli jo kova hätä, eikä palvelijani ehtinyt edes vessaa minulle laittaa kun jo suhautin pissat verhonnurkkaan. Komiaa. Elin muutenkin kuin pellossa, sillä halusin näyttää näille nassikoille että nyt riittää hienostelu. Olin nimittäin luokkani ainoa siitosuros ja viisivuotias vielä! En mikään poika enää. Hörpin vettä autuaasti kauluri märkänä ja söin raksuja niin että napa rutisi. Kuoputin vessaan ihan kuin näön vuoksi, sillä eihän minulla ENÄÄ mikään hätä ollut. Kun olin kaikki temppuni näyttänyt, aloin torkkumaan nojaten vesikuppiin. Siinä sitten torkuin ja lasteni omistajat kävivät minua katsomassa ja ihmettelemässä, miten rauhallinen ja iso minä olen. Ja ottivat muistoksi minusta pari valokuvaa. Sanoipa joku puolituttu minua rumaksi, mutta taisi olla vaan kateellinen :-D
 |
| Täällä taas, niin monen vuoden jälkeen...muistatko munt??? |
 |
| Krooh pyyh, tämän taidon minä osaan. |
Mutta voi voi, menestystä ei tullut. Suralla oli vastassa häntä vähän nuorempi tyttö, mutta iso kuin mikä ja oikea korvahirmu. Kakkoseksihan hän jäi mennen tullen, eikä ruotsalainen tuomari ymmärtänyt ollenkaan Suran kauneutta. Palvelijakin oli sen verran unessa, että päästi Suran tuomarin pöydältä lattialle kävelemään. Vai lähtikö Sura itse kävelemään ymmärtäessään että hän ei olekaan samalla aaltopituudella tuomarin kanssa? Mutta pienen pieni ruusuke annettiin myös kakkosille. Suran tuomarina oli Irene Eek Magnusson.
Isänsä näköinen kaunis neiti Neea voitti oman itsensä ja sai samalla sertin. Onnea hänelle!
 |
| Magnificat Red Velvet, Leon esikoispentueesta. |
Nestori piti vapaapäivää, edusti, mutta ei osallistunut kisoihin.
 |
| Isänsä oloinen pallero <3 |
Siitosluokkaan osallistumiseni alkoi siis varsin vaatimattomasti näin ensi alkuun. Saimme nippa nappa alle 90 pistettä kasaan, mutta koska minulla kilpailijoita ei ollut niin sain maininnan pisteistäni huolimatta.
 |
| Pikku Myy tuomarin pöydällä. |
 |
| Pikku Myy krooh pyyh, osaa myös tämän taidon! |
Ja ihan lopuksi pitänee todeta:
Palkinnoksi lasten menestyksestä sain ruokalahjakortin, arabian kahvimukin ja suloisen ruusukkeen missä lukee SIITOSUROS! Minä taidan olla urani huipulla!!!
