Suuri Kansainvälinen Kissanäyttely Lahdessa 27-28.1.2018

Lahdessa emme ole olleetkaan moneen vuateen. Ihan mielenkiinnolla kotiväki lähti katsomaan, ovatko mäkihyppytornit samassa kohtaa ja näyttelyt yhtä sujuvasti järjestetty kuin aina ennenkin...?

Hotellihuoneen taulu.

Kyllä minä taas silmiäni pyörittelin kun kello soi täällä kukonlaulun aikaan ja viideltä starttasi näyttelykaravaanimme kohti Lahtea. Minulle oli tilattuna taas hoitaja, joten hoidin täällä kotona isännän virkaa. Ja kuulkaas, meinasi käydä ihan vanhanaikaisesti! Olin jo asettautunut keittiön ikkunalle katselemaan Verson perävaloja, mutta mitä ihmettä? Sihteeri pörähti takaisin kuin tuulispää. Hän oli huomannut autossa papereiden tarkistuksessa, että Hilden rekkarin kanssa olikin Hermannin passi. Ei hyvää päivää! Siinä oltaisiin kuulkaas tultu maitojunalla kotio ja matkalla olisi lennellyt irtopäitä, sanon minä. Eli opetus numero 1. MUISTA AINA TARKISTAA KISSAN PAPERIT ETTÄ NE OVAT KUNNOSSA!

Meille oli ostettu oikein energiajuomaakin tätä reissua varten, ja kuski kuulemma korkkasi sen aamulla klo 6.00 kun matkaa oli ajettu tunti ja oltiin jossakin päin Suomea. Tämän mainitsen ihan siksi, että meillä ei yleensä juoda noita lisäainepitoisia keinotekoisia piristeitä. Minäkin kun haluan piristyä, niin nukun. Mutta tietenkään kuskin ei sopinut rattiin nukahtaa. Sitten kuitenkin Lahden lähetessä tunnelma alkoi nousta ja voi miten ihanaa, he pääsivät suoraan ilmoittautumisen kautta omalle paikalleen, mikä oli jo valmiiksi numeroitu. Lahdessa häkit ovat kehässä ja paikka löytyi kehältä numero 3.

Tänään lauantaina tuomarina oli norjalainen Anne-Gro Edström. Hän olikin uusi tuttavuus ja Hilden arvosteluksi tuli EX1. Värin Paras meni Tonylle. Tony on iso ja komea ruskeatabby kolli Tampereelta päin. Tuomari valitsi kaikki luokan osallistujat TP valintoihin, joten jokaisessa ringissä pönötti monen monta kissaa. Uroksiakin oli melkein kymmenen ja nuoriakin oli kourallinen. Hilden kisat olivat tältä päivältä jo ohi.

Onneksi saatoimme ostoksia vaikkapa Suomen Maine Coon- kissat ry:n tuotepöydältä.

Ja mikäs sen mukavampaa raskaa näyttelypäivän jälkeen, kuin kellahtaa sänkyyn?!

SUNNUNTAI

Kuva: Niko Nieminen

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen suuntasimme taas suoraa tietä kohti Messuhallia. Tänään tuomarina oli Cristof Van Roy joka arvosteli Hilden EX1 tuloksella ja värin paras hävittiin täpärästi eräälle kauniille ruskeatabbypennulle joka majaili naapurissamme. Osallistujat värin parhaaseen olivat samat kuin eilen. TP- valinnoissa voiton veti  kaunis siperialainen joten päivä päättyi tähän.

Hilde arvostelupöydällä. Kuva: Niko Nieminen

Tässä vielä videolinkki jotta näette ihan livenä, minkälaista siellä oli!
Lahti

Että tämmöinen kokemus näköjään tällä kertaa, tuumailee Leo.

Sura Lahdessa

Talvinen Lahti 24-25.1.2015

Lähdimme perjantaina ajelemaan kohti Lahtea tuulessa ja tuiskussa. Luna lähti hotelliin mukaan sinua henkisesti tukemaan, ettet ihan yksin heti joudu suureen kylmään näyttelymaailmaan! Minä, sinun iso punainen isäsi, jäin kotimieheksi katsomaan että täällä kaikki on kunnossa. Me kyllä sitä täällä koko perheen voimin mietimme, kumpi meistä vanhemmista sinulle kaveriksi lähtee, mutta kun pakkaaminen perjantaina alkoi, minä osasin ennakoida tilanteet ja katosin sängyn alle piiloon. Tästä palvelusväkemme päätteli, että se on äidin tehtävä viedä lasta maailmalle.

Salosta eteenpäin satoi lunta ja mitä lähemmäs Lahtea ajoitte, sitä sakeampaa pysy oli. Apua! Onneksi pääsitte turvallisesti perille ja sinä matkustit oikein reippaasti, vailla huolen häivää...olethan isääsi tullut. Äitisi kanssa olikin toisin. Hän oksensi hotellin parkkipaikalla. Voi rähmä.

Luna kotiutumassa Lahden hotelliin. Lahtihan on hiihtokaupunki, kuten taulusta huomaatte. Muuten sisustus oli melko yksinkertainen, ehkä suorastaan jopa DDR:mäinen...

24.1.2015 LAUANTAI

Aamu valkeni Lahdessa talvisena, mutta onneksi ei niin kylmänä. Menimme ajoissa eläinlääkärintarkastukseen, ja eläinlääkäri kehui sinua ja sinun väritystäsi. Ihana, ihana, ihanahan sinä olet. SUROKille iso kiitos loistavasta järjestelystä, kaikki sujui kuin rasvattu ja olimme jo hetkessä omalla häkkipaikallamme.

Mutta kukas se siellä sinua odotti? Kaunis Magnificat Red Velvet, siskopuolesi. Ja arvaattekin varmaan, että olette samassa luokassa ja toisianne "vastaan."

Magnificat Red Velvet aka Neea.

Sinun elämäsi ensimmäisenä näyttelypäivänä tuomarinasi oli Marjatta Koskenkangas. (Hän oli myös äidilläsi elämänsä ensimmäisen kerran.) Marjatta kehui sinua kovasti, vaikka olitkin vain neljä päivää yli pentuluokkarajan :-) Maasta se pienikin ponnistaa.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että sinä sait elämäsi ensimmäisen EX 1 arvostelun! Olimme todella iloisia ja tyytyväisiä tästä! Isosiskopuolesi Neea sai arvostelussa EX 2. Mutta minä olen kyllä isänä sitä mieltä, että olisittepa te rakkaat tyttäreni sijoittuneet miten päin vain, kaikki olisi ollut kotiinpäin. Värin paras oli upea kilppari jo aikuinen neiti.

Illalla sitten hotellihuoneessa sinä olit väsynyt päivän koitoksista. Nukuit kuin tukki ja äitisi Luna taas kaipasi seuraa, sillä hänhän oli torkkunut yksin huoneessaan koko päivän. Hän herätti sinut sikeästä unesta ja mitä sinä tyttöseni teit? Etsit tittiä!!!

Äitisi Luna oli kyllä sitä mieltä, että nyt olet jo niin iso tyttö, käyt näyttelyssä ja kaikkea, että Supertitti saa nyt jäädä historiaan...Nyt sitä ei enää saa, mutta sinut saatiin sentään hereille.

Hmmmph...no ei sitten. Mitäs minut sitten herätit? Tuumii Sura.

Samaan aikaan meillä kotona:

Rakas naapurini nakitettiin minua hoitamaan. No eihän minusta niin vaivaa ole, eikä oikeastaan hoitamistakaan, mutta seuraa minä olisin kyllä kaivannut. Kuulen jo kaukaa, miten avainpesässä alkaa rapisemaan ja sillä silmäyksellä minä hyppää retrolipaston päälle odottamaan kuka matalaan majaani astelee? Naapurimmehan se siinä veljensä viisivuotiaan pojan kanssa. He leikittivät minua ja minulla oli kovasti asiaa...kurnuttelin autuaasti koska olin niin iloinen kun sain seuraa! Mutta kohtuus kaikessa, niin tämän narun perässä juoksemisenkin kanssa. Lopulta makailin pöydän alla, ja tarkkailin, kuinka kauan tämä parivaljakko mökissäni majailee? He ymmärsivät yskän ja jättivät minut taas torkuille. Tämä pieni poika oli ihmetellyt, miksi nimeni ei ole Ruu?! Koska juttelin hänelle koko ajan että ruu, ruu, ruu, ruu....Tämä pieni poika taisi ymmärtää kissojen kieltä ;-)






25.1.2015 SUNNUNTAI

Toisena päivänä on aina mukava mennä näyttelyyn, kun häkkiverhot ovat jo valmiina ja eläinlääkärintarkastuksessakin on jo käyty! Kaikki sujuu vielä jouhevammin. Onneksi sentään huomasimme ajoissa, että sinut oli merkitty aluksi ABSiksi tänään, joten palvelijamme kiiruhti korjaamaan tilanteen. Sattuuhan näitä. Niinpä sinä kilpailit tänään numerolla 76, eikä muita tyttöpentuja ollutkaan samassa luokassa. Muuan iso, upea, punainen Tuure kylläkin, joka oli sinua melkein 3 kk:tta vanhempi, ruotsalainen, ja poika.

Sunnuntaina tuomarinasi oli ranskalainen Yan Roca Folch. Sait arvostelussa EX 1. Olimme todella iloisia tästä tuloksesta, vaikkakaan laatuarvostelu ei luvannutkaan niin paljon hyvää kuin eilinen. Kauneushan on katsojan silmässä, niin tässäkin lajissa!

Tässä MCO V ryhmän kaksi ainoaa pentua ja kaksi "ääripäätä." Vasemmalla iso punainen Tuure, viittä vaille nuori ja oikealla Sura, viittä yli pentuluokkaikärajan.

Tässä MCO V ryhmän värin paras- rinki. No värinparas oli punainen ruotsalainen pentu, Tuure! Hän lähti jatkoon!

Voi vitsit, onhan tämä EX 1 ruusuke ihan kiva. Nähtäväksi jää, minne sinua tyttöseni seuraavaksi viedään! :-)

Lahti kutsuu!

Voi miten somaa, että pitkästä aikaa voin päivittää tänne kuulumisiani tunnisteella "tulevat näyttelyt."

Palvelijani aikoo nimittäin viedä Sura- tyttösemme Lahteen ensi visiitille. Jännittävää!!!

Tietysti odotamme innolla, mitä hänelle siellä tullaan sanomaan....korkeammalta taholta :-D

Mukavaa viikonloppua!

Terkuin Leo

Matkalla Supreme Championiksi/ Lahti 19-20.1.2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Lähdimme ukkojen kanssa Lahteen viikonlopuksi kissanäyttelyyn metsästämään edelleen sitä Supreme Champion- titteliä. Majoituimme Lahden Scandic- hotelliin.

Hotellissa kuin kotonaan.

Lauantaina 19.1.2013 tuomarina oli Anne Köhn ja meidän epäonneksemme tuomarioppilas. Tämä tarkoitti siis sitä, että tehtiin kaksinkertainen ja perusteellinen arvostelu. Ja se taas vaatii Leolta hyviöä hermoja kun pöydällä tehdään kaksinkertainen katselmus. Leo oli kuitenkin ihanan rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä koko sen 20- 25 minuuttia mitä arvostelu kesti. Mutta se ei riittänyt. Leo sai ensimmäistä kertaa arvostelussa EX 1 no cert. Eli sitä kaivattua sertiä ei herunut.

Olin tästä tietenkin hyvin pettynyt, ja istuskelin häkin edessä pää melkein polvissa ihan maani myyneenä. Kunnes kuulin selkäni takaa noin 10- vuotiaan tytön äänen: SAANKO MÄ OTTAA TÄSTÄ KUVAN? TÄÄ ON KAIKKEIN IHANIN KISSA TÄÄLLÄ. Mikä pieni enkeli se siinä oli? Tietenkin annoin hänen ottaa valokuvan ja muistin taas kerran että miksi täällä näyttelyissä oikein oltiin. Jotta osaa arvostaa menestystä, täytyy välillä tulla pettymyksiäkin. Ja niin vietimme muuten vain kissamaisen päivän Lahdessa. Otin Leolle myös sen EX 1 no cert. "kirjanmerkin" muistoksi tästäkin.

Sunnuntaina 20.1.2013 tuomarina oli Yan Roca Folch. Olin niin taikauskoinen ja eilisestä vielä hämilläni että sain ylipuhuttua rakkaan mieheni esittämään Leon. Mies miehelle- you know :-)

"Very strong big boy and good chest like the owner."

Näillä sanoilla tuomari aloitti arvostelunsa ja hänellä oli muutenkin pilkettä silmäkulmassa ja huumoria ilmassa. No, suureksi iloksemme Leo sai arvostelussa EX 1 CACS ja muutenkin pojilla (kaikilla kolmella) synkkasi tooooosi hyvin. :-) Viikonloppumme sai siis onnellisen lopun.

EX 1 CACS - JEE!!!

Matkalla Supreme Championiksi/ LAHTI 29-30.1.2011

LAHTI 29-30.1.2011

Lauantai 29.1.2011

Vuoden 2011 alussa lähdin Lahteen kissanäyttelyyn, sillä olinhan näyttelykärpäsen puraisema. Olin ostanut Lahden matkaa varten navigaattorin, sillä kaupunki oli minulle entuudestaan täysin vieras ja minun oli tarkoitus yöpyä jossakin päin Lahtea Leon kasvattajan Miran pojan tyhjässä asunnossa. Uskovaisilla kun kaikki on yhteistä vai miten se sanotaan?

Lähdin aamuyöllä talvipakkasella ajelemaan kissan kanssa Lahteen ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Löysimme vaivatta perille ja aamuihmisenä olin ensimmäisten joukossa eläinlääkärintarkastuksessa. Paikat oli numeroitu valmiiksi ja epäonneksemme paikkamme oli ihan toisella puolen hallia, missä tuomarin pöydät sijaitsivat. Häkkinaapurinani oli mukava sipoolainen rouva tyttöcooninsa kanssa.

Tuomarina oli Jörgen Billing. Ja koska venäläisten bussi oli myöhässä, otettiin käänteinen järjestys käyttöön ja coonit arvosteltiin päivän viimeisenä. Päivä tuntui todella pitkältä ja Leon esitys oli vasta klo 14.00 -15.00 välillä. Arvostelun kulku oli jotenkin epäselvää eikä assariakaan ollut lähettyvillä. Kaiken huipuksi Leo puri minua käteen loppuringissä ja voi että minua harmitti! Nuorten luokassa Leon tulokseksi tuli EX 1. Päivästä jäi jotenkin takkuinen mieli; johtuiko se sitten lyhyistä yöunista, pitkästä automatkasta ja päivän kulusta…kuka tietää.

Näyttelyn jälkeen laitoin navigaattorin päälle ja suunnistin majapaikkaamme. Se sijaitsi jossakin päin Lahtea ja muistan miten kylmä tuuli puhalsi ja lumi tuiskusi roudatessani matkalaukkua ja kissaa kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Hissiä ei ollut.  Asunto oli kunnon poikamiesboksi, siihen mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä. Leo tutki paikkoja ja viihtyi erityisesti pölypalleroiden keskellä sängyn alla. Soittelin illalla kaverilleni Katille kissakuulumisia enkä viitsinyt  käydä majapaikassani edes suihkussa. Iltapalaksi pinaattilettuja ja sitten nukkumaan.

Sunnuntai 30.1.2011.

Heräsin ajoissa ja jätin asunnon haltijalle vähän taskurahaa majoituksesta. Menimme hyvissä ajoin näyttelypaikalle; Leo häkkiin ja sitten aamukahville. 

Nautin jälleen kerran alkavan näyttelyn tunnelmasta ja katselin kahviosta häkkirivejä jonne kissat saapuivat omistajineen pikkuhiljaa. 

Tänään Leopoldin tuomarina olisi Magdalena Kudra Puolasta ja olin etukäteen innoissani koska Leo on puoliksi puolalainen. Vein Leon reippaasti arvosteluun ja mitä ihmettä? En ollut tuntea kissaani. Se sähisi ja yritti kääppiä tuomaria. Nyt riitti. Leo oli pahalla päällä. Tuomari heilutteli huiskaa Leolle vähän kauempaa pöydän takaa ja arvosteli ukkelin sieltä käsin. ”Young boy….” Hän toivoi Leon olevan ystävällisempi. (no onhan se yleensä, ajattelin…) 

Kirjallisessa arvostelussa Leo sai hyvät arvostelut käytöksestä huolimatta, nuorten luokasta tuli EX 1! Olin tyytyväinen vaikka Leon käytös vähän harmittikin.