Rotuesittely Kaarinan Mustissa ja Mirrissä 6.4.2019

Minä katsoin oikein kalenterista, koska viimeksi olen ollut Mustissa ja Mirrissä näyttämässä Suomen kansalle, miltä sen Mirrin kuuluu näyttää. Siitä on nyt kolmisen vuotta aikaa, ja eilen tosiaan kävin uudestaan pyörähtämässä areenalla. Sihteerini ilahtui kovasti, kun sähköpostiimme kilahti rotuesittelypyyntö. Kolmen vuoden välein on ihan hyvä rytmi tällaiselle papparaiselle.

Kaarinassa olivat antaneet asiakkaille tämmöisiä flyereita! En kyllä ymmärrä miksi minun kuvaani ei siinä ollut, mutta hienohan tuokin on.

Ja sitten somemaailmassa meitä mainostettiin näin: Rotuesittely 

Niinpä keräsimme kivan porukan kasaan ja lähdimme isolla sakilla Kaarinan eläinkauppaan.  Minun mukaani lähti Hermann - leikkaamaton kolli, Hilde - leikkaamaton nuori naaras ja tietysti nämä nappulat, eli puoli vuotiaat tytöt. Siinä oli varsin runsas kattaus ja vähän kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia maine cooneja. 

Minä olin sitten se vanhin ja viisain, kaiken nähnyt ja kaiken kokenut ja ihan kaikkia kokemiani ja näkemiäni juttuja en kyllä tohtinut uteliaille edes kertoa. Minut esiteltiin eläkeläisenä, 9- vuotiaana kastraattina, Supreme Championina, paljon näyttelyitä kiertäneenä kehärääkkinä jonka elämän kohokohdat on päästä kolmen vuoden välein eläinkauppaan esittäytymään. No ei nyt kai! Mutta oli se kuulkaas hienoa kuulla, kun minusta puhutaan Pappana. Papat on ihan parhaita!

Minut ja Hermann laitettiin tuohon näyttävään avohäkkiin, missä minä loistin tulenpunaisena pallerona ihan kaikille, jotka kauppaan tulivat. Hermann oli sitten vieressäni edustamassa vetreämpää, nuorempaa kollinplanttua jolla on vielä munat.

Kaikki tytöt majoittuivat meidän ikiomaan sturdiin, joka oli korokkeen päällä sekin. Mukavasti sieltä näkyi molempiin suuntiin.

 

Tässä on Kissalani käyntikortteja saatavilla niitä haluaville. ( En taaskaan ymmärrä, miksei siinä ole MINUN kuvaani??? )

 

Tässä näette nyt miten komiaa on olla esillä. Ette arvaakkaan, miten paljon minua pestiin ja puunattiin tätä tuokiota varten? Meinasi kuulkaa ihan hermot mennä, mutta puhtaaksi tulin ja hyvältä näytin.

Hermannille laitettiin tuo Yksisarvinen turvaa tuomaan ja pitää kyllä sanoa että aika rauhoittava vaikutus sillä olikin.

Ei- minä en ole myynnissä! Minä edustan maine cooneja!!! Koska tämä sou muuten oikein loppuu?

Päivän päätteeksi sihteerini ihastui tuohon mustaan mörrikkään! Meille meinasi kuulemma joskus tulla tuollainen, mutta sitten tulikin Hovawart. Nyt pelästyin että lähteekö tämä viisas koira meidän matkaamme Raisioon? Ei lähtenyt. Tämä beauceron- koira tuli ostamaan itselleen koiran jäätelöä. Se on kuulemma hänen herkkuaan. Kaikkea kanssa! Minä syön kanaa.

Ihmisiä kävi ihan mukavasti kaupoilla ja jotkut olivat tulleet ihan meitä (minua) varten kauppaan. Ihmiset olivat kiinnostuneita ja iloisia ja hyväntuulisia. Kaunis keväinen ilma ulkona teki varmaan tehtävänsä.

Sain vastailla mm. seuraaviin kysymyksiin:

- minkälainen luonne näillä on?

- mitenkäs ulkoilu järjestetään?

- onko turkin hoito vaativaa?

- mitä nämä maksaa?

- tuleeko toimeen koirien kanssa?

- mikä on kastraatti?

- ovatko nämä menestyneitä näyttelyissä?

- paljonko nämä painavat?

Heleppoa kuin heinänteko.

Kyllä, minä olen oikein kiltti ja seurallinen. Olen leikkisä ja ihmisrakas enkä mikään aadeehoodee. Minä ulkoilen vain parvekkeella tai kesämökkini tarhassa. Kenenkään kissan Suomessa ei pitäisi ulkoilla vapaana! Jotkut valjastelevat coonien kanssa, minä en. Ei sekään väärin ole, vaan oikein mukavaa puuhaa - kuulemma. Turkin hoito on minulla hieman vaativaa, sillä olen kastraatti ja aina ollut muhkeaturkkinen. Sihteerillä kestää aina jonkun aikaa kastella minut, sillä tämä turkki ei niin vain vettä läpäise. Turkin hoito on yksilöllistä ja puolipitkäkarvaisina me olemme suht helppohoitoisia. Se on yksillöllistä. Hintahaarukka on siinä 900- 1400,- mitä olen pikkulinnuilta kuullut. Tulemme toimeen koirien kanssa, tulemme toimeen vähän minkä kanssa vaan kun meidät vaan siihen opettaa. Kastraatti tarkoittaa sitä että minulla ei ole enää palleja. Olen palliton. Eunukki. Ja kyllä, olen ihan mukavasti menestynyt näyttelyissä. Ei, minä en ole myynnissä. Esittelemme vain rotua. Painan kymmenen kiloa. Kiitos teille oikein paljon!!! Mukavaa kun tulitte!!!

Toivottelee Leo

 

Rotuesittely

Hip hei!

Tänään meidän porukkaa on Kaarinassa!

Luepas lisää täältä: Rotuesittely

Sihteerimme sai kutsun Kaarinan Mustiin ja Mirriin, josko pitäisimme pienellä poppoolla rotuesittelyn asiakkaille. Paikan päällä on myös arvontaa ja näillä näkymin myös minä :-D

Tule sinäkin paikan päälle morjenstaa!?

Osoite on Hovirinnantie 5, Kaarina

ja paikan päällä ollaan noin klo 13-15.

Terveisin Leo

Mustin ja Mirrin rotuesittely

Heippa!

Ette ikinä usko minkälainen päivä minulla on ollut tänään. Olen ollut Turun Länsikeskuksen Mustissa ja Mirrissä näyttämässä, miltä maine coonin kuuluu näyttää. Ja on minua ihmeteltykin.

Rotukissaesittelyssä oli meidän maine coonien lisäksi burmat, joten esillä oli kaksi varsin erityyppistä rotua. Kotoani mukaani otin Suran, ihan sen takia koska hän on a) tyttäreni b) samaa sukua c) leikkisä pikku tyttö. Niinpä meidät laitettiin yhteen isoon häkkiin ja siitä se kaikki sitten alkoi.

Tästä se kaikki alkaa. Isä ja tytär edustamassa maine cooneja.

Oli minulla kyllä vähän outo olo, kun ei ollut näyttelyverhoja missään ja edellisestä näytilläolostakin jo puolisen vuotta. Katselin koko ajan tuonne oviaukkoon päin, missä ihmisiä tuli ja meni ja välillä uhkapelaajien pelikoneet kilisivät lupaavasti. Mutta tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä, keitä kaikkia Mustissa ja Mirrissä oikein käy.

Kuvassa Oliivian kissalasta kaksi burmaa. Sukkelia otuksia!

Mustissa ja Mirrissä käy nimittäin koiria! Kyllä. Minä nielaisin kaksi kertaa kun iso saksanpaimenkoira käveli häkkini ohitse suoraan luukaupoille, näytti isännälleen minkä luun hän haluaa ja tämän jälkeen se ostettiin. Eikä se koira tainnut huomata minua ollenkaan! Tai kun kaksi jotain minun kokoistani koiraa kaipasi itselleen valjaita. Niitä sitten soviteltiin ja ihmeteltiin ja koska heitä ei ollut suotavaa minun vuokseni tuoda ihan sitten minun nenäni eteen, haukkuivat nämä penteleet hyllyn takana siten, että minua alkoi vähän hirvittää. Sitten minä näin pienen kultaisennoutajan pennun, mikä oli isäntänsä sylissä. Hän näytti helposti lähestyttävältä. Sekä isäntä että koira. Mutta he eivät katsoneet minua päinkään! Ole tässä sitten kaikille mieliksi.

Maine coonit Leo ja Sura.

Siinä nyt on maine coon mainos LEO, ihan parhaimmasta päästä. Tuossa ylhäällä, muovitelineessä.  Olenhan ollut alan lehdessä PIN UP- poikana. Yksi pieni tyttö huomasi yhdennäköisyyden ja totesi että tuolla on sama kissa kuin täällä. Hienoa. En minä sitten ole parissa kuukaudessa mihinkään muuttunut.

Sura on joskus kova ikävöimään äitiään. Tässä hän saa katsella oman äidin kuvaa, jos alkaa ikävä iskemään. Kyllä sitä kuvaa tuli muutaman kerran tiirailtua, vaikka Sura ei halunnut sitä minulle tunnustaa.

Rentoa porukkaa.

Loppuiltapäivästä Sura otti jo todella rennosti ja minäkin vähän yritin painaa päätä tyynyyn. Onneksi tuo turilas oli minun panssarinani, ja äidin kuvaa katseltuaan hän painoi päänsä minun pehmeään turkkiini. Tässä me sitten torkuimme kunnes kello tuli 15.00 ja työsopimuksemme sanottiin irti. Saamamme lahjukset saavat jäädä bisnessalaisuudeksi, sillä suomalainenhan ei puhu palkastaan eikä....

Kaupassa kuultua:

"paljon se oikein painaa?"
"en ole koskaan nähnyt mitään näin isoa!"
"Määäää en kestä"
"No hän on ihan Leon näköinenkin"
"Leo Leijona"
"Voi mun sormet ihan uppoo tähän Leon turkkiin."
"Onko ne kaikki näin isoja?"

Tässä muutama esimerkki, mitä kaikkea tupsukorvani kuulivat päivän aikana. Mutta päivä oli todella mielenkiintoinen ja hauska ja oli ilo huomata, miten sydämellisiä ihmisiä kaupassa liikkui. Oli mukavaa kuunnella ihmisten tarinoita omista kissoistaan ja jopa koirista.

Näihin tunnelmiin....

LEO

Leo Mustissa ja Mirrissä

Haluatko nähdä minut? Heiluttaa kenties huiskaa? Tai sanoa moi vaan?

- NYT SE ON MAHDOLLISTA!

Olen tavattavissa huomenna Turussa Länsikeskuksen Mustissa ja Mirrissä klo 11-15 osoitteessa Viilarinkatu 3, Turku.

Teemana on maine coonit. Eli minä edustan huomenna tätä ylvästä rotua. Kur nau! 

Facebookmainos löytyy täältä

Otan mukaani tyttäreni Suran, niin te kaikki näette miten kauas omena lopulta puusta putoaakaan :-D

Nähdän siellä tutut ja tuntemattomat!

PS. Ja tämä EI OLE APRILLIPILA :-D

Terveisin Leo

PPS. Ai, mitenkö minä tähän valmistauduin? No minut PESTIIN. Nyt näytän kuulemma paljon paremmalta, kun on puhdas turkki.