Kesää odotellessa!

Hei taas pitkästä aikaa! Minä olen 10 vuoden iässäni kokenut tänä keväänä melkoisen elämänmuutoksen, sillä muutimme maalle jossa linnut laulavat 24h ja minulla on ihan helkkaristi tilaa juosta vaikka ympyrää. Tästä johtuen en aluksi meinannut ollenkaan ymmärtää että emme ole mökillä, vaan KOTONA.

Niinpä sihteeri on avustajineen tehnyt meille komea ulkotarhan jossa kelpaa ottaa aurinkoa.

Tästä näette, mitä mieltä minä olen auringontosta!

Muutenkin koko kevät on ollut vallan erikoinen, sillä ei ole ollut näyttelyn näyttelyä eikä mitään muutakaan jännittävää. Niinpä päivät ovat kuluneet kotona ollessa...Kiitos koronan. Sihteeri on kyllä kovasti käynyt töissä, mutta minä olen lähinnä tyytynyt pitämään seiniä pystyssä täällä kotona. Pitäähän jonkun olla se perheen pää.

Terveisin Leo

Karpolla on asiaa.

KUVA-ARVOITUS!

Mikä tämä on?

a) karvahattu
b) emännän muhvi
c) sinikettu
d) kissa

Oikea vastaus on : Täällä!

Kiinnostaisko tilkkutyöt?

Ulkona on just NYT jäätävä lumimyrsky, mutta meillä keittiössä linnut laulaa ja vähän ajan päästä laulaa myös Husqvarna... Tarkempisilmäiset huomaavat että kuva on otettu hyvissä ajoin ennen joulua kuosista päätellen, mutta pointtihan on se, että talvimyrskyssä on mukava köllötellä sisällä ja seurata mitä mukavaa sisätiloissa voi puuhastella. Minä olen aina mukana, vaikka ei aina niin kiinnostaisikaan...Palvelusväki köhii puolikuntoisena, niin hänkin saa ainakin ajatuksen asteella tehdä näitä tilkkujuttujaan...

Minä munin varmuuden vuoksi tuota vihreää kultaiselle vivahtavaa kangasta. Kyllä, kyllä, se on aitoa puuvillaa ja vallan ihana makoiltava. Tuleekohan tästä pöytäliina? Vai tyyny?

Krooh pyyh, krooh pyyh..

Ei hitto, onk pakko jos ei taho?

Fundeeraa LEO

Perhepalaveri

Harrastetaanko teidän perheissä perhepalavereita?

PERHEPALAVERI- muistio.

Läsnä: Luna (Rouva), Sura (tytär), Leo (isä) ja Hermann (uusi poikaystävä)

Minä aina välillä kutsun perheen koolle. Tässä toimin puheenjohtajana ja Rouva ja Tytär kuuntelevat. Toimintaa tehostaakseni käytän tuota pinkkiä huiskaa. Kröhöm..Meidän perheessähän minä olen perheen pää. Isän kuuluu olla turvallinen johtohahmo, joka pitää langat käsissään. Rouva sitten myötäilee minua ja tämä teini- ikäinen tyttäreni tekee mitä haluaa. Ainakin melkein. Olipa kyseessä sitten uusi poikaystävä, kotiintuloajat tai ihan käyttäytymissäännöt.

No nyt tuo tyttären uusi poikaystävä haluaa tulla kuvaan mukaan. Tuollainen honkkeli kollinroikale, hoh hoh. Minä kyllä pidän huiskastani kiinni, sitä ei ota kukaan muu! Ja minä olen sitä mieltä että kaikki alle 10 kiloiset maine coonit punnitaan NEUVOLASSA.

No niin, perhepalaveri on saatu päätökseen. Olen todella tyytyväinen sovittuihin päätöksiin. 

- Jokainen syö omalta ruokakupiltaan ja ruokalautasten koot menevät henkilökohtaisen koon mukaan, joten minulla on isoin lasilautanen. 

- Rouva on ollut toipilaana, joten hänen ei tarvitse osallistua nyt kodin töihin, vaan hänelle on etuoikeutettuna lintujen katselupaikat sekä meidän ylin valvontatasanne. 

- Teiniprinsessan kanssa kävimme läpi yleiset käyttäymissäännöt. 

- Ei rietastelua äidin ja isän silmien edessä, ei silmille hyppimistä ja ei painikutsua ELLEI OLE IHAN VARMA ja pientä itsehillinnän harjoittelua suhteessa ruokailuihin ja leikkitilanteisiin. Ahmiminen on ruma tapa ja toisaalta pitää antaa toisillekin leikkiä huiskan kanssa eikä ajatella vain että minä minä minä. No, kyllä Tytär tämän vielä oppii. Pikkuhiljaa. 

- ja EI, hän EI LEIKKAUTA IROKEESIA vaikka näyttelytauolla onkin. Olemme sen verran konservatiivisia että maine coonin pitää näyttää maine coonilta kävi näyttelyissä tai ei....

- Uusi poikaystävä on kasvavassa iässä joten hänen pitää sopeutua suomalaisiin ruokiin, tapoihin ja kulttuuriin. Hienoa että olemme saaneet hänet tänne Suomeen, sillä Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta! Tapoihimme kuuluu mm: me syömme kun meille tarjotaan, me juomme aina kun on jano ja me käymme pesulla säännöllisesti ja meillä myös siivotaan säännöllisesti. Imuri on paras ystävä. Tähän on vain totuttava.

Voi, on minulla vaan aika söpö perhe ja olen kiitollinen kun saan olla näin mainiossa porukassa perheen pää. Olenhan vanhin, viisain ja kokenein. Yksinkertaisesti: OLEN PARAS! Lempinimeni some- maailmassa on Donald Trump.

Terveisin Leo- Isä

YLE TEEMA

Huomenta!

Tänäaamuna meillä olikin mielenkiintoinen herätys. Luna nimittäin laittoi omatoimisesti telkkarin päälle. Aluksi kuului muutama minuutti pelkkää linnunlaulua. Arvelimme että tämä on sen merkki, että Rouva haluaa mökille. Kevättä on jo rinnassa.

Tämän jälkeen YLE TEEMAN virallinen uutislähetys starttasi klo 7.00. Televisiosta toivotettiin hyvää nimipäivää kaikille nimipäiväsankareille ja sen jälkeen kommentoitiin maailman tilannetta. Rouva itse makoilee silmät suurina sohvalla ja kuuntelee tarkkaan.

Nyt alkaa klassinen musiikki soimaan.

Näihin tunnelmiin....

- Leo-

Vesileikkejä talvipakkasilla

Nyt tulee pieni postaus sarjassamme Arjen Kummajaisia.

Hermannin suosikkilelu on tämä hauskannäköinen ontto tötterö, oikeammin ontto putki. En muista sen virallista nimeä, mutta se on siis ihan IN nyt.

Tämän tötterön kanssa viihtyy pitkänkin pätkän leikkimässä. No mutta mikä tästä tekee nyt niin vallan kumman jutun? No tämä:

Tämä tötterö löytyy 100 kertaa päivässä tuolta. Vesiastiasta!!! Ja joka kerta kun palvelijamme noukkii sen tuolta, jo se on taas vähän ajan kuluttua siellä. Likoamassa. Nami nami. Ja tämä toistuu niin monta kertaa, kuin palvelijamme on sen valmis tuolta koukkimaan.

Tässä tyytyväinen vesileikkijä. Kohta se onkin jos arvatkaas missä.....

Elämän Lähde

 Heipparallaa!

Meille on ostettu Drinking Fountain eli ihan suomeksi sanottuna kissojen juoma- automaatti. Enpä tiedä mistä palvelijani on tämän saanut päähänsä, mutta tämmöinen kapistus meille ostettiin jouluksi.

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

Lisää kuvateksti

Tämä on ruostumatonta terästä ja on tolleen hauskasti pisaran muotoinen. Jollekin tuli mieleen alusastia vanhoilta kunnon LähiHoitaja-ajoilta, mutta ei minusta tästä alusastiaa saa tekemälläkään. Ruosta valkoisesta reiästä pulppuaa vettä ehtymättömästi. Pitää vaan olla tarkkana ettei vesisäiliöt hupene, muuten tulee tupen rapinat. Vettä on aina oltava kulhossa.

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

 Sura tekee tieteellistä tutkimusta...

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

Samoin Sura ja Hermann yhdessätuumin...

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

Myös minä olen ihmetellyt tätä ja juonutkin jo tästä oudosta vempaimesta. Olen myös meditoinut ja joogannut tämän äärellä. Tästä kuuluu rauhallinen suriseva ääni ja jo pelkkä veden katselu rahoittaa mielen ja kielen.

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

Eli meillä on kotona nyt ehtymättömästi pulppuava Elämän Lähde!

 Mul' on jano lähteesi vettä 

Mul' on jano kukkasi mettä 

Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa...

Näin lauloi Pave Maijanen joskus siihen aikaan kun minua ei vielä ollutkaan. Näihin tunnelmiin, näihin aatoksiin....Minä kiitän ja kuittaan ja menen hörppäsemään vähän vettä.

T: Leo 

Kolmen kerroksen väkeä

Muistatteko kun kerroin, miten maine coon katoaa apteekkarin lipastoon?

Tässä näette vähän toisenlaisen ratkaisun. Kirjoituspöydän kaapissa asustaa kolmen kerroksen väkeä. Kuin Kätkijät konsanaan :-)

Kaikkihan alkoi siitä kun Luna ihastui tuohon alakertaan. Hän varmaan haluaisi muuttaa tuonne laskulaatikon taakse asumaan. Ehkä hän on ollut entisessä elämässään kirjanpitäjä? No, niinhän se yleensä menee, että mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Sitten oli Hermann toisessa kerroksessa. Hän halusi mennä sinne! Ja mitä hän siellä tekee? Päivystää. Tästä voimme tehdä päätelmän että hopeakissat viihtyvät kaapeissa. No joo ja sitten meidän tärpästikkeli Sura tietysti ylimpänä pöydän päällä ihmettelemässä mitä ihmettä täällä touhutaan...Suralle kun ei omaa hyllyä enää löytynyt niin hän tyytyi tuohon tarkkailijan paikalle. Ja hänen yksinkertaisesti pitää aina olla mukana kun jotain tapahtuu. Aina.

Minä tyydyn telttailemaan omassa pikku kupolissani.

Terveisin Leo

Kissanko tahdot?

Kissanko tahdot?

No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.

Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa,
talo täyttyy kisuilla aivan tuota pikaa.

No uskallatko leikkiin, mites ois vielä yksi?
Kai keittiössä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.

Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle jostain paikan raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvan hahtuvasta?

Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei kissojen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.

Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää,
yksikään ei ilman huomiotani jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kissatuttavat, joilla samat kuviot nää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun kissapuuhat sun viikonloput täyttää.
Kissanruoka, vitamiinit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikissasi pään syliisi painaa,
se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko kattilauman, maksaa mitä maksaa.

Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikissaksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Kaikki on sen arvoista, on kissat elämäsi,
niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kissojensa oma.

-kirjoittaja Tuntematon-

Olisiko aika tulla kaapista ulos?

Jokaisella meillä on luurankoja kaapissa. Toisella voi olla niitä enemmän, toisella vähemmän. Joillakin on kissoja kaapeissa ja jotkut taas ovat itse kaapissa. Olisiko aika tulla kaapista ulos?

Minä tulin. Katsokaa.

 

Nyt riitti, kiitti!

Eihän tässä muuten mitään, mutta kun minä tulin pois, niin katsokaa kuka sinne meni? Nuori Kisällini tietenkin.

(Turkis)Tarhausta

Ette ikinä usko, mikä meillä täällä mökillä on?

Kissatarha! Menin sinne sisälle ja ei jumankauta, en meinannut päästä pois! Joka puolella oli verkkoa, niin aluskasvillisuuden seassa, kuin katossakin. Ei silti, turvallista täällä on olla. Onko tämä nyt sitä turkistarhausta?

Täällä minä olen ollut tämän kisällini kanssa ihmettelemässä luonnon ihmeitä. Mukavaa on ollut!

Pillitä, Elli pillitä

Tere!

Tykkäättekö te kansalaiset pilleistä? Rakas tyttäreni Sura RAKASTAA pillejä! Ja tässä kuvassa on näköjään käyty mäkkärillä, joten katsokaa miten hän pureskelee pillin sopivaksi...Siinä on sitten palvelijalla pienimuotoinen haaste saada sieltä jotain omaankin suuhun.

Rouskis rouskis, juomat hän sentään jää juomatta :-)

Tuumailee LEO

Jos se voisi olla totta...

...eikä unta pettävää...

Olenkin kertonut teille jo, että vietämme kesälomaa ja se tarkoittaa myös sitä, että olemme näyttelytauolla. Palvelijani tässä pohti, että onkohan tauko ollut NYT riittävän pitkä, sillä viime yönä hän näki unta kissanäyttelystä. Apua! Ei kai minua nähnyt areenalla? Oliko se etiäinen? No ei.

"Olin kissanäyttelyssä ja istuin penkillä pitkien häkkirivien välissä. Oma paikkani oli selkäni takana ja olin sisustanut sen valmiiksi, mutta minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, olinko ilmoittanut kissan sinne vai en. Yritin etsiä tietoja epätoivoisesti näyttelyluettelosta, mutta näyttelyluettelo koostui pienistä erivärisistä lappusista, johon oli käsin kirjoitettu kissojen nimiä ja omistajia. En löytänyt omia tietojani mistään. Menin omalle paikalleni istumaan ja näytteilleasettajille oli annettu ilmaiseksi naamiaisrekvisiittaa häkkien päälle. Huomasin että vanha työkaverini on häkeillä ja selvisi että hän on myös näytteilleasettaja. ( Hän ei ole mitenkään päin kissaihminen ) Tämä ex- työkaverini otti minun häkkirekvisiittaa ilman lupaani, stetsonin, merimiesviitan ja jotain muuta vastavaa ja uni päättyi armottomaan kissatappeluun."

Huh huh, oletteko tuollaista kuulleet? Ei päätä ei häntää. Kyllä tässä tarttee nyt joku ilmo johonkin lähettää, eikös?

Terkuin Leo

Ken on meistä kaikkein kaunein?

Kollikissoist ken on kaunein, 

Kolli kaikkein herttaisin,

Kolli jonka vuoksi huokaa syömmet iltaisin?

Tiedän ken on kaikkein kaunein. 

Tiedän ken on herttaisin.
Arvaan ken on sydämet nuo saanut liekkeihin, 

sillä yksi vain on,
ken katseellaaan voi himmentää vaikka auringon.
Mutt’ palvoa vaan mä kaukaa saan, 

en omaksi konsanaan.
Tiedän, etten kauniimpaa saa nähdä milloinkaan.

Päivänokosilla

Missä Leo on? Oletko nähnyt Leoa? Nämä kysymykset kuulen usein....Koska minulla on oma salainen piilopaikkani...Minä en toki mahdu piiloutumaan apteekkarin lipastoon, mutta olen keksinyt sen sijaan ihan muuta...

Nimittäin röyhelölakanat peittävät alleen vaikka mitä.

Kukkuu, kukas se täällä majailee? Olen ihastunut tähän muoviseen sängynaluslaatikkoon. Se on ihan minun kokoiseni ja tämän päällä on mukava kölliä.

Mutta katsokaa mitä  laatikossa on! Minun ikiomat ruusukkeet! Siinä on rosettia kerrakseen...Joku laskee lampaita, mutta minä lasken yleensä aina ruusukkeita ja sitten nukahdan. Kaikki ovat olleet tähän asti tallessa!

Taikatemppu

Oletteko nähneet, miten maine coon katoaa apteekkarin lipastoon? Jos ette, niin tämän luettuanne olette...

Meidän Suralla on nimittäin tällainen alitajuinen into kadota tuonne lipastoon. Laatikoita on monia, joten on aina yhtä jännittävää arvuutella, missä laatikossa hän on. Hän harrastaa tätä hupia erityisesti silloin, kun palvelusväkemme on pois, mutta saattaa kyllä viihdyttää meitä muita ihan koko perheen läsnäollessa.

Ta daa! Tässä tämä salaperäinen lipasto:

Koko perhe poseeraa apteekkarin lipaston päällä. Mukana menossa myös SamoVaari.

Arvaatkaapas, missä on Sura?

 Auenneet laatikot kertovat tarinaansa siitä, että taas ollaan leikitty piilosta.

Yllätys yllätys, tyttö löytyi!

Ei mittää ruakka ois?

Tämmössi me tuumatti palvelijan kans viime viikonloppun. Lukekaa ny ja mitä miält te olette täst? Kannattak hyväks havaittu vaihta?

"Onk joku joskus sanonu,et punase poja ova vähä yksinkerttasi? 
Mää yritin vaihtaa ruakk paikk meijä kissoil, 
ni ei Leo ymmärtäny ollenkka, että tarttis men toisel pöydäl syämää.
Hän kökötti vaa samas vanhas paikas ja kurisi mikrokupu edessäs 
et misä mun ruuat o? Sit mä laitoin hänet siihe oikkia, uutee paikkaa, 
ni hän napostel pari raksua ja hyppäs pois. 
Sit hän ol taas siin samas vanhas paikas kurisemas 
se sama mikrokupu edessäs. Tämä toistus pari- kol kertta 
ja sit mää sanosin Leol et mää ole kuule sun kans iha samaa miält, 
et syä täsä vaan. Sit mä vaihdoin ne kipot ja kapot 
ihan simmottis,mimmottis ne o ollukki."

Rattastellaan Ja hop sulahei sula hopsansaa

Moi kamut!

Nyt näette soman kuvasarjan siitä, minkä härpäkkeen palvelijani osti minulle jokin aikaa sitten. Hän kun on sitä mieltä, että minä saisin itse opetella kävelemään paikasta toiseen hihnassa, koska elopainoni on melko runsas. Minä taas en valjaista välitä, vaikka onhan minulle niitäkin kokeiltu. Hän keksi ratkaisun: rattaat!

Kaikki on vinksin vonksin 

Tai ainakin heikun keikun. 

Arvaas oikun eikun, 

Kuka oon, joko arvaat sen?

Siellähän istuu Leo Leijona 

Ja hop sulahei sula hopsansaa, 

Sielläpä Leo Leijona

Laulaa lal lal laa.

"Olettekos nähneet nää, 

kärryni siniset ja vitsikkäät?

 Tässä on Leo Leijona

 Ja hop sulahei sula hopsansaa, 

Tässäpä Leo Leijona

 katsoa killittää.

Ikkunoita mulla näissä 

On paljon kärryssä. 

Nähdä voin vaikka kottaraisen,

Minä kaikkein tarkkasilmäisin oon!

Kaiken kertoo Lunan ilme parvekkeelta: 

EI OO TODELLISTA! 

MISSÄ SE OIKEIN ISTUU???

Omituisia tapoja

Huomenta Ystäväiseni!

Minun on nyt kuulkaas pakko kertoa ja näyttää teille, mitä tämä Rouvani täällä puuhailee. Palvelijani oli kerrankin niin nopea, että hän sai ikuistettua tämän toimituksen kameraan. Asiahan on niin, että kun me kaikki heräämme, Luna hypähtää tuollaiseen metallihäkkärään ja alkaa sutimaan vimmatusti.
Ja tätä toimistusta tapahtuu kyllä välillä kesken päivänkin, ja vaikka iltasellakin.... Katsokaa nyt!

Onko tämä aamujumppaa vai Lunan omaa kissahumppaa?

Tassut sutii vimmatusti, sitä ihmettelee Leo sekä Musti...

Sutii, sutii, tassut hakkaa, peilin pintaan, eikä se lakkaa!

 

Jaksaa jaksaa, vatkaa vatkaa, 

kun meidän Luna innostuu

peilin pinta puhdistuu, 

ja kova sutina kuuluu...

Me kutsumme tätä toimitusta kotona "portugalilaiseksi riitiksi" Ei kai se väärin ole?

Mutta tämmöisiä hupsuja tapoja meillä. Mites teillä?

Näin tuumii Pyhäpäivän aatoksin....Leo :-)

Kukkuu kukkuu vieläks se nukkuu? Se on meitsin aamuriimi :-)