Vanhuus ei tule yksin!

Hei taas!

Olen ollut kovin hiljainen viime aikoina ja arvatkaas, mistä se johtuu? Minulla on alkanut terveys reistailemaan...Hyvä ettei kuulkaas henki lähtenyt. Mutta mutta, joku muisti minua tuolla yläkerrassa ja saan vielä elää toivottavasti monta rikasta vuotta.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun sihteeri päätti ilmoittaa minut ortopedille jalkavaivani vuoksi. Lepuuttelen aina välillä toista tassuani ja vaikka kotiväkemme jo melkein tiesi että nivelrikkoahan se on, niin halusimme siihen varmistuksen. Niinpä minulle varattiin koko röntgenkuvaussarja, päästä varpaisiin. Siinä sitten kun odottelimme tulevaisuudessa siintävää ortopediaikaa niin tapahtui jotain odottamatonta.

 

 

• Olin perinteiseen tapaan päivittäisessä Sepon Intialaisessa Päähieronnassa ja olin jo miltei nirvanaan vaipunut niin hupsista. Kaulastani, sen jumalattoman leijonaharjan alta löytyi patti. Patti oli melko isohko, mutta en aristellut sitä vaikka tämän löydöksen jälkeen kaikki halusivat sitä klähmiä. Niinpä tämä ortopediaikani muuttui myös patintutkimusajaksi.

 Eläinlääkärissä sitten minut sovitusti kuvattiin tosiaan päästä varpaisiin ja vanhuus näkyi jo kuvissa. Sitten patistani otettiin näyte, jotta saataisiin jotain selvyyttä, mikä patti se oikein on. Samalla otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja ne olivat kuulkaas priimaa! Sitten vain kotiin odottelemaan tuloksia. Tässä vaiheessa minä mietin jo omia hautajaisiani ja hautapaikkaani ja kotiväkeni oli murheen murtama. 

 Lopulta kuitenkin tulokset saatiin, eikä kyseessä ollutkaan NIIN pahanlaatuinen kasvain, etteikö sitä voisi leikata. Etäpesäkkeitä tämä ryökäle ei lähetä, mutta on sijoittunut varsin ikävään paikkaan, henkitorven ja suurten suonien väliin sinne jonnekin. Niinpä varasimme leikkausajan.

 Ja sitten tämä Pappa leikattiin. Hyvästi Leijonaharja!

Kotin tullessani minut oli ahdettu liian pieneen kissan haavanhoitopukuun. No eihän se mahtunut kuin vähän kaupan ympärille. Sihteeri teki jostain vanhasta omasta trikootakinhihasta minulle isomman ja lempeämmän haavanhoitopuvun ja kyllä kuulkaas ketutti oleilla sellainen pellenpuku päällä! Surankin naamasta näki että nyt sillä oli hauskaa minun kustannuksellani. Aaargghh! Onneksi tuo roolivaateleikki loppui ja olen ollut nyt ihan itsekseni ilman mitään pukuja ja haava voi oikein hyvin. Huoh!

 Ikävä kyllä ihan kokonaan sitä ryökälettä ei saatu irrotettua, kun se oli niin ikävästi kasvanut kiinni henkitorveeni. Mutta kahdesta muusta pahasta paikasta se saatiin irti. Niinpä se penteles jäi kaulaani asumaan mutta minä voin nyt paljon paremmin. Sen ei PITÄISI kasvaa enää uudestaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää? Vielä on edessä tikkien poisto. Elämä jatkuu.

 

Voihan Närhen Munat!

Ikäväkseni joudun kertomaan teille kaikille suloisille maine coon- Ladyille että Leo- Pappa on pois pelistä. Minä siirryin konsulttikerhoon tämän viikon tiistaina. Minulla alkoi kuulemma mennä liian lujaa ja koska minua ärsytti suunnattomasti tämä Lentävä Hollantilainen, joka meillä kotona liipostaa olen antanut sille välillä pataan. Se ei ollut sallittua ja niinpä kotiväki täällä päätti tehdä minusta konsultin, jotta rauhoitun. Nimittäin kun minä näytin Hollantilaiselle kaapin paikan, tyttäreni Sura puolusti poikaystäväänsä eikä isäänsä ja rouvani Luna ei tiennyt ketä olisi vetänyt pataan, kunhan huitoi sinne sun tänne niin avot. Kohta siltä oltiinkin Koira- Kissaklinikalla 12 h paasto takana ja ei muuta kuin kulkuset veks. Nyt odotamme innolla mikä minusta oikein tulee. Olenhan ollut Susi Lammasten vaatteissa, mutta tästä eteenpäin taidan olla Lammas Leijonan vaatteissa.

"Leikatut kissat elävät leikkaamattomia pidemmän elämän, eivät mourua, merkkaa reviiriään virtsalla eivätkä karkaile ulos herkästi. Leikattu kissa kiintyy omistajaansa lujemmin kuin leikkaamaton. Kissan kastraatio on toimenpiteenä pieni ja kissa toipuu siitä nopeasti. Kollikissan kivekset poistetaan anestesiassa pienen ihoviillon kautta. Leikkaushaava paranee nopeasti. Jos kissa on kiinnostunut haavasta, sillä voi pitää muutaman päivän ajan kauluria."

Hmmmm....mitä tähänkin nyt sanois? Räyh!

Päivän arvoitus!

Arvatkaas mihin me ollaan menossa?

a) kauppaan
b) kebabille
c) eläinlääkärille
d) kissanäyttelyyn

No ensimmäisille rokotuksille tietenkin! :-)
Kaikki meni oikein hyvin ja neljän viikon kuluttua uudelleen :-)

HD Results/ Leo

Olin tosiaan ratkiriemukkaalla eläinlääkärireissulla syyskuun lopussa. Minusta otettiin mm. lonkkakuvat, joka tapahtui siten, että olin kuutamolla koko ajan. En siis muista mistään mitään.

Mutta, tuloksia saimme odotella pitkään. Emäntä niitä jo kyselikin pariin otteeseen ja jouluaaton aattona ne saapuivat. Sähköpostiosoitteessa tai jossakin vastaavassa oli ollut kuulemma ongelmia.

Tässä tulokseni:

"Hi!

I heard from your vet that you had not received the HD result for your cat Baloo. It says here that the registrar has emailed the result to you, but maybe it has got lost then. Anyway, the result is:

Vuorensinen Baloo

Left: Normal

Right: Normal

See attached file!

---

Ulrika Olsson"

 

Joten olen terve kuin PUKKI :-) 

Terveystuloksia testaamassa...

Vein tänään Leon ensimmäistä kertaa HCM- ja PKD- ultraan sekä viralliseen lonkkakuvaukseen.

Meitä vastassa oli terhakka pieni vihreä koira niittipanta kaulassa.

Tämän jälkeen Leosta otettiin HCM- ultraus. Se meni ihan mukavasti Leon seuraillessa seinällä olevaa tietokoneanimaatiota.

Ultraukset otettiin tämän näköisellä vempeleellä:

Tämän jälkeen oli munuaisultrauksen vuoro, ja Leo päätettiin rauhoittaa, koska se olisi muutenkin lonkkakuvia varten rauhoitettu. Tästä kaikki alkoi...On kissaa kourun täydeltä.

Ukko parka on ihan pihalla...taustalla näkyy kätevä vaaka. Leon paino oli muuten vähän pudonnut, nyt poika painoi reilut seitsemän kiloa. On varmaan kyse hormoooooneista....;-)

Eikä tiedä maailmasta mittää...

Tuo vasemmalla puolella oleva punainen kouru on kuulemma pienempiä poikia varten ;-)

Koko homma oli ohi vajaassa tunnissa ja kaikki meni oikein hyvin.

Sitten vaan paperit kuntoon ja aletaan heräilemään....

Kotona Leo sai palkinnoksi erästä herkkuruokaansa, sydäntä pilkottuna. Ja sitten tietysti odotellaan vielä virallisia lonkkakuvatuloksia :-)

Terveystulokset

Leon terveystuloksia / healthresults:
Veriryhmä A
HCM- dna vanhemmat negatiiviset
SMA vanhemmat negatiiviset
FeLV negatiivinen
FIV negatiivinen
PKD ultra normaali, ei kystia 25.9.2013
HCM- ultra normaali 25.9.2013
HD- kuvaus 09/13 normaali/ Lars Audell

Eläinlääkärillä, rillä, rillä...

Ei sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä.
No olemme vähän jo tottuneet siihen, että meillä ei mene, mutta viime viikolla tapahtui yksi pohjanoteeraus. Vein Leon eläinlääkärille ihan vuosittaiseen tarkastukseen, rokotuksiin ja vielä verikokeisiin.

Olimme ajoissa paikalla ja arvatenkin ajat myöhässä. Punnitsin Leon siinä odotellessani ja hän painaa nyt 9 kiloa. Hoitaja otti meidät tutkimushuoneeseen ja sanoi että otetaan nämä verikokeet ensin ja sitten lääkäri tulee rokottamaan. Sanoin että selvä juttu, Leo pitänee varmaan rauhoittaa. Kasvattajankin kanssa juttelimme aiemmin asiasta. Kysyin myös HCM- testauksesta verikokeella, samalla kun muutkin testit kerran otetaan...Hoitaja sanoi että hänen pitää mennä kysymään minkälaiseen putkiloon hän sen verikokeen sitten ottaa. Kesti kesti ja kesti.

Odottelimme Leon kanssa varmaan puolisen tuntia. Välillä hoitaja kävi katsomassa meitä ja sanoi että asiaa selvitellään. ( Minulle tuli aika erikoinen olo.) Sitten toinen eläinlääkäri tuli juttelemaan kanssani ja kysyi onkohan mielekästä ottaa HCM- testiä verestä. Hän perusteli asiaa niin hienosti ammattikielellä etten ymmärtänyt puoliakaan, mutta lopuksi hän sanoi että jos minulla olisi maine coon, käyttäisin rahat johonkin mukavampaan. ( Eläinlääkäri kuuluu rotuyhdistyksen terveysryhmään.) Päätin sitten että no, antaa olla. Leon vanhemmat ovat HCM- negatiivisia ja voinhan hänet sitten ultrata jos siltä tuntuu.

Sitten alkoi se räpellys. Ota sinä takapäästä kiinni ja katso ettei se pääse puremaan minua. Epäilin edelleen asian onnistumista ja muistutin tästä rauhoittamisesta. Ei, ei kyllä se katsos saadaan etutassusta otettua. No ei saatu. Hoitaja haki apulaisen. Otetta tiukennettiin kaulurista niin, että Leo irvisti. Haettiin pyyhe. Kiedotaan Leo pyyhkeeseen niin homma hoituu. Ei hoitunut. Tässä vaiheessa eläinlääkäri saapui huoneeseen ja kuunteli Leoa stetoskoopilla. Poika jännitti selvästi ja alkoi hermotkin jo mennä tuosta vehtaamisesta. Sanoin edelleen rauhoittamisesta mutta juttujani ei otettu kuuleviin korviin.

Mikäs kalju se siellä kiiltää? Ettei vain olisi karvat jääneet hoitajan kätösiin?

Kissakassi. Se olisi ratkaisu. Niinpä Leo pakattiin kissakassiin ja etutassua vedettiin vetoketjun takaa esiin. Mutta eipä saatu verikoetta. Leo nappasi hoitajaakin vähän käteen ja piti hurjaa ääntä. Nyt mennään jo eläinrääkkäyksen puolelle tuumasin tietysti herkässä hipiässäni. Lääkäri puuttui tilanteeseen ja sanoi että mennään nyt pidemmän kaavan mukaan ja rauhoitetaan. NO ENKÖS MINÄ SINÄ SANONUT JO HETI?!?

Leo laitettiin siniseen mikä on tietysti isoin kooltaan.

Niin Leo sitten rauhoitettiin ja viestiin osaston puolelle. Lääkäriä en sen koommin nähnyt. Hoitaja huikkasi minulle jossain vaiheessa että me hoidetaan kissa, verikokeet on otettu ja nyt odotellaan että se herää ja sitten rokotellaan.

Olimme eläinlääkärissä yli kaksi tuntia. Laskun saapuessa kysyin mitä rokotuksia on nyt annettu. Kissaflunssa. Entä Rabies? Rutto? Ei mitään muuta....Voi S******TANA kirosin itsekseni. Koko ilta on mennyt tässä helvetin sähellyksessä eikä lääkäri edes rokottanut Leoa niinkuin piti. Olin tästä hyvin ärtynyt ja lääkäri pahoitteli asiaa. Rabies laitettiin viime tingassa ja ilmaiseksi. Ruttorokotetta ei voitu laittaa, kun siinä on aina flunssakin mukana ja nyt Leo sai pelkän flunssarokotteen. EMMÄÄÄKESTÄ. Sovimme, että voin mennä parin viikon päästä uudestaan otatuttamaan sen ruttorokotteen ilman veloitusta.

Ja niinhän me menimme. "Milläs tuulella sä tänään olet? " Kysyi eläinlääkäri. Leo oli ihan oma itsensä, ei moksiskaan mistään vaan katseli uteliaana ympärilleen. Lääkäri kuunteli Leoa stetoskoopilla ja tunnusteli vatsan seudun. "ISO KAKKA tulossa." Hän katsoi myös hampaat ja Leo vähän vastusteli. Kun toimitus oli ohi, Leo tuhahti. Minua hymyilytti, sillä Leo tuhahtaa AINA kun häntä suututtaa. Rokotus sujui hyvin ja eläinlääkäri vielä pahoitteli viimekertaista. Juttelin rokotusohjelmasta ja sanoin että Kissaliitto vaatii rokotukset vuosittain; myös ruton.  Hän ei uskonut. En VIITSINYT alkaa väittämään vastaan. Mutta...nyt käyntimme kesti inhimillisen ajan, rokotukset ja paperit ovat kunnossa ja olen IKIONNELLINEN ettemme enää metsästä mitään titteliä (lue: olemme näyttelytauolla) sillä Leon kaulurista lähti tosiaan iso osa hoitajan käteen...Mutta halusin tosiaan kirjoittaa tämänkin kokemuksen tähän repertuaariin...

Loppu hyvin, kaikki hyvin...