Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

30. elokuuta 2016

Kissanko tahdot?

Kissanko tahdot?

No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä.


Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa,
talo täyttyy kisuilla aivan tuota pikaa.


No uskallatko leikkiin, mites ois vielä yksi?
Kai keittiössä saan sen säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkin hoito iltoja pilaa.



Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle jostain paikan raivaa.

Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuononjäljestä ikkunassa tai karvan hahtuvasta?


Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.

Ei kissojen määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.



Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää,
yksikään ei ilman huomiotani jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kissatuttavat, joilla samat kuviot nää.


Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun kissapuuhat sun viikonloput täyttää.

Kissanruoka, vitamiinit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikissasi pään syliisi painaa,
se katsoo sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko kattilauman, maksaa mitä maksaa.



Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikissaksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Kaikki on sen arvoista, on kissat elämäsi,
niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kissojensa oma.


-kirjoittaja Tuntematon-

29. elokuuta 2016

Suuri Kissa Invaasio

Se on nyt sitten näyttelytauko loppunut, kun ensi lauantaina mennään Sastamalaan ihmettelemään maailman menoa. Mukaan lähtee meidän nuorimmaiset, Hermanni ja Sura.

Hermannille tämä on ensi esiintyminen ja luonnollisesti olemme täällä peukut pystyssä että kaikki menee hyvin. Suralle tämä taas on kröhöm....esiintyminen. Hän olkoon lapsen tukena ja turvana ja käy itsekin siinä sivussa pyörähtämässä tuomareilla.

Mielenkiintoista muuten, että tuolla on kaksi näyttelyä samana päivänä. Tai siis menemme kahdelle eri tuomarille ja mahdollisuus olisi kahteen sertiin, jos hommat menee niinko putkeen. Eli meidän porukkaa esitellään siellä yhteensä neljä kertaa. Aika hurjaa!

13. elokuuta 2016

Kas kuusen latvassa...

oksien alla, on pesä pienoinen oravalla...

Luna tarkkailemassa luonnon ihmeitä. Aina aamuisin voi nähdä oravan hyppelevän sinne - tänne puusta puuhun, oksalta oksalle...Kas metsämökin ikkunasta Luna pian kurkistaa...

Tässä vielä todistusaineistoa, että kyllä täällä ollaan oltu. Palvelijamme ei ole ehtinyt kuvata tuota salaman nopeaa oravaa, mutta kävyt kertovat puolestaan!


No olisko terassilta sitten parempi? Luna tuumaa...Hiljaista on...Orava taisi mennä jo muille maille! Taustalla Bodyguard Dio, joka pitää kyllä huolen että yksikään luonnonihme ei tule 60 metriä lähemmäs...Joten pitänee keskittyä auringon ottoon.

12. elokuuta 2016

Olisiko aika tulla kaapista ulos?

Jokaisella meillä on luurankoja kaapissa. Toisella voi olla niitä enemmän, toisella vähemmän. Joillakin on kissoja kaapeissa ja jotkut taas ovat itse kaapissa. Olisiko aika tulla kaapista ulos?
Minä tulin. Katsokaa.

 
Nyt riitti, kiitti!

Eihän tässä muuten mitään, mutta kun minä tulin pois, niin katsokaa kuka sinne meni? Nuori Kisällini tietenkin.

11. elokuuta 2016

Päiväunikuvia

Tiedättehän sanonnan, että raikas ilma väsyttää. Tai tiedä sitten niin raikkaasta ilmasta, mutta tässä näette, miten hyvin pieni Hermann on sulautunut laumaamme! Ensimmäisessä kuvassa hän loikoilee nojatuolissa hyvän ystävänsä Suran kanssa.


Tässä kuvassa taas ukot lepäävät sohvalla...Kuka on taju kankaalla ja kuka ei? Toisen silmä on kirkas ja toisen ei....

No, ota ota mallia, ota mallia...Ihan niinkuin tieteellisissä takkatutkimuksissa, myös näissä päiväunikäytännöissä on hyvä ottaa isommista mallia. Nimittäin tuo ihana villaviltti on tietysti suosituin paikka sohvalla. Ja jes, Hermann hoksasi asian ytimen. Hän on myös tutustunut mustaan koiraamme Dioon, eikä moinen murjaani pelota enää ollenkaan!


Tässä Sura puolestaan taas loikoilee tuolla supersuositulla villaviltillä!


Ja sitten vielä ihana poseerauskuva, missä tämä pieni Hermann viihtyy minun seurassani. Olenkin ottanut tämän suloisen pienen pojan siipieni ( tassujeni ) suojaan.


Näillä mennään...

Kauniita unia,
oman kullan kuvia!
Toivottelee LEO

10. elokuuta 2016

Rakkauden puutarha

Aloha!

Olenko kertonut teille, että minulla on mökillä oma rakkauden puutarha! Eikö olekin hieno? Sitä hoidetaan kaikella rakkaudella. Pinkissä ämpärissä on lähestulkoon vaaleanpunaista vettä, jota ripottelemme pinkillä kastelukannulla ihanien kesäisten kukkasten päälle. Kaikki ovat sävy sävyyn. Myös minä.



Tälläisessa puutarhassa ei voi tulla kuin hyväntuuliseksi ja onnelliseksi. Katsokaa nyt minunkin ilmeitäni. Minä hymyilen ja nautin elämästä! Vanhat emalikattilat taustalla kertovat siitä, että rakkaus koskaan ei katso ikää. Ikä on vain numeroita! Kai te muistatte sen; vanhat ja nuoret?

Minä olen jo aikuinen ja olen suurimmat hurvitteluni hurvitellut. Niinpä minä voin hoitaa tätä rakkauden puutarhaani kaikella kissaelämänkokemuksella, jota minulle on kuudessa vuodessa kertynyt.

RAKASTAKAA TOISIANNE!

Kaikella Rakkaudella, 
Sinun Leosi

9. elokuuta 2016

Nokisutarit, osa 2.

Tervehdys lukijat!

Meillä tieteelliset takkatutkimukset vain jatkuvat. Se on melko mielenkiintoista tutkia, mikä ihmeen muuri tuo takka oikein on. Lisäksi sen päällä pystyy kiipeilemään ja jos on oikein ovela, sisällekin pääsee. Tultahan me emme ole siinä poltelleet koko kesänä. Ei ole tarvinnut. On tarjennut muutenkin. Mutta...uudet sävyt tuli taas otettua turkkiin. Katsokaa nyt, punasivisavuturkkini on AIVAN IHANA!!!


Tässä näette miten kauniisti turkki säkenöi luonnon valossa, tuolla mökissä kun on usein vähän hämärää.


Lisäksi olen saanut oppipojan. Heh heh, Hermann taitaa olla minun kisällini. Hän on jo valmiiksi nokisutarin värinenkin, joten emme koskaan voi tietää, onko hän tehnyt tieteellistä takkatutkimusta vai ei. Hänkin aloittaa koko tämän operaation ylhäältä käsin, kuten Kon Marikin neuvoo.


Kesäterveisin Leo

8. elokuuta 2016

(Turkis)Tarhausta

Ette ikinä usko, mikä meillä täällä mökillä on?

Kissatarha! Menin sinne sisälle ja ei jumankauta, en meinannut päästä pois! Joka puolella oli verkkoa, niin aluskasvillisuuden seassa, kuin katossakin. Ei silti, turvallista täällä on olla. Onko tämä nyt sitä turkistarhausta?


Täällä minä olen ollut tämän kisällini kanssa ihmettelemässä luonnon ihmeitä. Mukavaa on ollut!


Kaulushaikaran pesimäpuuhat

Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas.


Suuri, lennossa pöllömäiseltä vaikuttava haikara. Höyhenys kellan-ruskeankirjava, siipisulat tummaraitaiset. Hyvin piilotteleva ja jäykistyy pystyasentoon seipään näköiseksi suoja-asennossa. Lennossa näkyy pitkä nokka, kyyry kaula ja suuret kuuppamaiset leveät siivet. Jalat sojottavat lennossa pyrstön takana. Lentää nopein siiveniskuin, keveämmin kuin harmaahaikara. Lentotyyli ja silhuetti erona sorsiin hämärässä; tämä pätee muihinkin haikaroihin. Pesintäaikana kaulushaikaran ääni on sumutorvimainen puhallus. Pesii Etelä-Suomen ruovikkoa kasvavilla järvillä ja merenlahdilla.


Pesinnästä huolehtivat yleensä naaraat yksinään (pesän rakentaminen, hautominen, poikasten ruokinta), mutta yksiavioisten koiraiden arvellaan auttavan ainoata naarastaan haudonnassa ja poikasten ruokinnassa. Pesä sijaitsee tiheässä ja märässä ruovikossa. Pesyeessä on keskimäärin 5–6 munaa, muninta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa. Poikaspesiä on havaittu kesäkuusta alkaen. Haudonta kestää 25–26 vrk. Poikaset voivat kiivetä pesästä jo 10 vuorokauden ikäisinä, yleensä viimeistään 15–20 vuorokauden ikäisinä.

7. elokuuta 2016

Pillitä, Elli pillitä

Tere!

Tykkäättekö te kansalaiset pilleistä? Rakas tyttäreni Sura RAKASTAA pillejä! Ja tässä kuvassa on näköjään käyty mäkkärillä, joten katsokaa miten hän pureskelee pillin sopivaksi...Siinä on sitten palvelijalla pienimuotoinen haaste saada sieltä jotain omaankin suuhun.

Rouskis rouskis, juomat hän sentään jää juomatta :-)

Tuumailee LEO