Turokki sit oikke repäs ja järkkäski piänimuatose näyttely iha tonne Metsämäkke joka on tunnettu ravirata tääl meil Turuus päin. Onneks mua ei moisee rakennuksee täl kertta viätty, sil määhä pelkkää hevosi nii maan piruste, niiku mä joskus kertosi teil? Hippofobiakski sitä sanotaa. No jokatapaukses, meirän neiti ol sit nii pal pesty ja puunattu et hänen piti lähtee sinne sit edustamaa.
Lauantaina oliva naise sit hyvis ajois paikan pääl. Muutama tuttuki näkys eläinlääkärin jonos ja Suralt katotti iha kynnetki, olik ne leikattu nii ku kuulus. No kyl ne oli. Sit mentii ettimää häkkipaikka ettekä kyl ikän usko, mihi meirät coonit oli nakitettu? Semmosse pirun kylmää ja pimeesee kopperoon, ku me ei kuulemma mahruttu hallin pual ku mee ollaa nii isoi. Oven yläpualel luki RAVIPUBI mut ne kaik baaritiski oliva koottu pois häkkien tiält. Voi jessus mää vaa sanon. Oli siäl sit muutama persialainenki, mut nee ny tarkenee misä vaa turkkins kans. No jos iha totta puhutaa ni kyl meeki tarjetaa, ei siin mittää. Sinne se meirän neirin häkki sit sisustetti SOL- olut taulun alle. Onneks aurinko lämmitti sitä häkki eres visuaalisest. Palvelija harmittel ku hänel ei ollu villapaitta pääl.
 |
| Kuva: Riitta Salmi |
 |
| Sura paneelis. Kuva: Sirpa Saari |
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Paneelis sit olivatki jännät paikat. Siäl oli yhteensä neljä pentua joista kolme ol coonia ja yksi pyhä pirma. Sit kuuluttaja kuulutti mikrofoonisse ett kaks penttu on saanu ääni. Se toinen oli meirän Sura ja se toinen ol pyhä pirma. Ja sit selvis et se piän, valkone ja nii piru pörröne pirma voitti. Kyl Sura sit yhde äänen sai, omalt tuamarilt. Et simmone päivä see sit oli.
 |
| Sura Metsämäes. Kuvan on ottanu turkulaine Nina Nuutinen. |
Sunnuntaina oliki sit jo iha eri ääni kellos. Mää en viite teil nyt noit pissa- ja kakkajuttui sen enemppä kertto, mut mun vanhat sinise näytelmäverhot otettii pyhäpäivän käyttöön. Palvelija muutti samalla häkinki pois siält kopperost ja me menttiki siihe pirmoje rivisse, mis torellise tähre majailiva. Kyl siin sit oli kissoi iha sipeeriast saakka ja sit semmone kikkarakarvane tul Suran naapurii, reksiks sanotaa. Siäl me sit tarjettii iha hyvi.
Tuamarina oli myäs mun vanha tuttu Elena Zagorskaya. Hän on munt kattonu joskus vissii pariinkki kertta. Hän pöyhötti Suran turkki oikke kunnol, ja kyl meit sit taas onnisti ku tyttö sai arvosteluks EX 1. Teepeevalinnat oliva sit myähemmi ja siäl oli yhteens kuus lapsukaist, kaik yhes koos. Eihä meirän Sura mittää siel menestyny, ei pelkäl kool kattokaas voita. Sellanen turkkilainen vani sitte pönkes paneeliin. Se onki iha viaras rotu mul. Ja arvaatteekte kuka sit hei hei hei, voiton vei? No se pyhä pirma. Hän on kyl iha voittamaton, ainaki mun miälest. Onneks olkko vaa hänel, piänel kaunokaisel!
Ai nii juu ja sit viäl semmone juttu. Kyl mua sit naurutti ja mourutti ku kuulin että palvelijalt tultti useemma kertta kysymää et onk munt jo leikattu? Leikattu? Ei kai mult mitää pallei olla pois ottamas? Kyl nee mul iha viäl on ja toimiva ovatki. Et kaikil tiaroks et kyl mää ole viäl iha oikkia kolli enkä mikkä kuaropoik.
Et tämmöttis meil Turuus.
 |
| Kuva: Sirpa Saari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti