Scandinavian Winner Show!

Tere tere!

Nyt ollaan sitten yhtä kokemusta rikkaampana. Kansalliset arvokisat on käyty ja tunnelma on katossa.
Siis...

Lähdimme ajelemaan kukonlaulun aikaan Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Kylläpä oli talveen verrattuna suorastaan IHANA ajaa, sillä moottoritie oli kuuma, ristinsielua ei ollut missään ja tie oli pitkä ja suora. Olimme tuossa tuokiossa perillä Helsingin Messukeskuksessa ja sinne oli meidän maalaisten helppo ajaa, sillä olimmehan olleet siellä jo monen monetta kertaa. Turustahan menee sinne ihan suora tie, joka on vielä kyltein viitoitettu!!!

Eläinlääkärinjonot liikkuivat nopeasti ja edessämme krahnutettiin sienitestiä kissalta. Jännittävää! Sitten vain lähdettiin etsimään numeroitua häkkiämme, joka sitten löytyi aavistuksen siirrettynä mutta omasta rivistä. Joten ei muuta kuin verhot esiin, häkki kotoisaksi ja sinne!

Messualueemme reunassa oli ihan oikea kukkasin koristeltu lava, jossa soitettiin aamuisin musiikkia. Pidettiin tervetulopuheita, soitettiin edelleen musiikkia, esiteltiin tuomarit ja assistentit. Eri maiden lipput liehuivat ja kaikki oli suurempaa ja hienompaa kuin ihan tavallisessa kissanäyttelyssä.

Minä kilpailin numerolla 207. Näyttelyluettelosta selvisi, että tuomarimme on tänään ruotsalainen Lena Björkander, joka on arvostellut minua noin vuosi sitten Tampereella ja vielä kauemmin sitten äitiäni Lunaa Turun messarissa. Hän oli siis tavallaan tuttu meille. Ja hupsista, olin neljäs kissa pöydällä, joten kisamme tulisivat olemaan nopsaan ohi.

Tuomarin pöydällä tuumailua.

Niin suuri, mutta silti vielä niin pieni!

Tuomari oli tiukka mutta lempeä ja niinhän sitä kävi perskutarallaa, että minä sain arvosteluksi
EX 1 CAGCIB, eli jumankekka, sehän on ulkomaanserti!!! Aim sou häpi!

Kyllä se taitaakin olla sertin paikka...PST. Katsokaa tuolla takanani olevaa punaista komistusta...

Värin parhaassa oli aika monta kissaa. Tässä vain aikuisten osuus ja osa jäi piiloon tuonne oikealle!

Sitten ei tarvinnut muuta kuin chillailla häkissä loppupäivä ja koko seuraava päivä. Näyttely päättyi virallisesti lauantaina klo 17.45, joten lähdimme siitä sitten kiireen vilkkaa hotellille.

Hotellissa minulla olikin paljon asiaa, ja katselin hanakasti ikkunasta ulos. Minun yöpymiseni maksoi muuten 20,- mikä oli minusta aika kova hinta, sillä minulle ei ollut varattu a) omaa sänkyä b) omaa pyyhettä c) baarikaapissa oli tarjolla vain virvokkeita, joita minä EN juo d) suihkushampoot eivät soveltuneet silkkiselle turkilleni. No, mitäs näistä.

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, mutta ah, niin raikkaana!

Aamukahvia keiteltiin ennen aamupalaa ja se kyllä sai minut vähän levottomaksi. Kauhia porina alkoi kuulua pöydältä, ja sitä ensin ihmettelin....

Silmät renkaina sängyllä...

No nyt kuppi kuumaa valmiina, lintubongaukseni voi jatkua...

Mutta nyt alkaa olla tylsää. Lähdetäänkös kohta hei messariin?! Osaan sanoa jo dasvidaania!!!

Minä ja häkkinaapurini.

Arvostelusetelit ja ruusukkeet saatiin vasta sunnuntaiaamuna. Tämä olikin helppo päivä minulle, sillä minun ei tarvinnut kuulemma kuin loikoilla häkissäni ja hymyillä veli venäläiselle, joka asusteli naapurissani. Emme olisi tarvinneet kuin samovaarin tuohon väliin niin olisimme voineet juoda tsajut kansallisten kisojen kunniaksi!

Voi mikä kaunis sinivalkoinen ruusuke!!!

Tunnelma oli kaiken kaikkiaan vallan mainio koko näyttelyviikonlopun ajan.

Sunnuntain paneeli oli hieno ja juhlallinen tapahtuma!

Tässä tämä iso ja punainen maine cooni naapurimaastamme Ruotsista. Hän oli BIV ja NOM.

Messarissa oli myös muista messuja, oli vähän koiria, muita eläimiä, lapsia, outlet- messuja ja kädentaitomessuja. Palvelijaani ei saanut enää sunnuntaina päästää messualueelle ollenkaan, sillä minkäs teet, jos hän ostaa KAIKKEA HALPAA ja rahat loppuu enkä minä pääse kotiin???

Tämmöinen pesä löytyi Leolle. Kröhöm...kumpi vie voiton? Pieni vihreä teltta vai tämä vaaleanpunainen viettelys?

Tämmöisiä tällä kertaa....

Pohtii Sura