Sinä rakas pienokaiseni synnyit Varpun ja Vaulan päivänä
20.9.2014 klo 7.30 makuuhuoneen lattialle.
Huusit kovasti tähän maailmaan tullessasi ja äitisi Luna oli ihmeissään.
Painoit syntyessäsi 120 g ja olit ainokainen.
Väritykseltäsi olit tumma kuin mikä, mutta pieni punainen läntti koristi päätäsi.
Se on pienokaiseni, sitä kuuluista aatelista punaista.
Palvelijamme leikkasi napanuoran irti ja vei sinut sänkyymme äidin kanssa,
missä alkoi kova tissin etsiminen. Sitä kesti noin parisen tuntia,
kunnes hoksasit homman ja tilanne rauhoittui.
Sinun oli arvatenkin kova nälkä, olethan isääsi tullut.
Saimme Superdoulan kotiimme heti päivällä sinua katsomaan
ja totesimme kaikki yhdessä että kaikki on nyt hyvin.
Äitisi ei halunnut viedä sinua vielä päivällä omaan pesäänne lepäilemään,
vaan hän imetti sinua uskollisesti lempipaikassaan, sängyssä.
Tärkeintä maailmassa oli nyt se, että sinä pienokaiseni sait ravintoa.
Samana iltana palvelijamme muutti teidän kuitenkin omaan pesäänne
ja muutitte sinne nyt mielellänne.
Minä en sinua pienokaiseni vielä nähnyt, kuulin vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti