Olettekin täällä aikaisemmin lukeneet, miten minä olen ollut palvelijani Pikku Apulainen. Nyt on kuulkaas käynyt niin, että tuo meidän neiti Luna on alkanut tekemään paljon asioita, mitä minä ennen tein. Nyt minun ei enää tarvitse.
Heräsin aamulla palvelijani vierestä ja tunsin pienet tassut selässäni. Kuulin kehräystä. Lunahan se siinä leipoi raavasta, voimakast, punaista yläselkääni ja välillä leipoi jo takatassuillaan alempaa. Meinasi tytöllä lähteä mopo käsistä...kuuntelin tuota touhua aikani, kunnes kännyin ympäri ja otin hänet isälliseen syleilyyni. Kakara! Palvelijaltani pääsi makoisat naurut meidän sielunelämää seuratessaan.
Mutta nyt eksyin asiasta.
Jollette ole jo huomanneet, palvelijani on Marimekkofani. Nyt kun olemme näyttelytauolla, emme suin surminkaan tee tässä näyttelyverhoja vaan ihan tavallista pöytäliinaa. Tässä pieni kuvakollaasi avustajasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti