Eläinlääkärillä, rillä, rillä...

Ei sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä.
No olemme vähän jo tottuneet siihen, että meillä ei mene, mutta viime viikolla tapahtui yksi pohjanoteeraus. Vein Leon eläinlääkärille ihan vuosittaiseen tarkastukseen, rokotuksiin ja vielä verikokeisiin.

Olimme ajoissa paikalla ja arvatenkin ajat myöhässä. Punnitsin Leon siinä odotellessani ja hän painaa nyt 9 kiloa. Hoitaja otti meidät tutkimushuoneeseen ja sanoi että otetaan nämä verikokeet ensin ja sitten lääkäri tulee rokottamaan. Sanoin että selvä juttu, Leo pitänee varmaan rauhoittaa. Kasvattajankin kanssa juttelimme aiemmin asiasta. Kysyin myös HCM- testauksesta verikokeella, samalla kun muutkin testit kerran otetaan...Hoitaja sanoi että hänen pitää mennä kysymään minkälaiseen putkiloon hän sen verikokeen sitten ottaa. Kesti kesti ja kesti.

Odottelimme Leon kanssa varmaan puolisen tuntia. Välillä hoitaja kävi katsomassa meitä ja sanoi että asiaa selvitellään. ( Minulle tuli aika erikoinen olo.) Sitten toinen eläinlääkäri tuli juttelemaan kanssani ja kysyi onkohan mielekästä ottaa HCM- testiä verestä. Hän perusteli asiaa niin hienosti ammattikielellä etten ymmärtänyt puoliakaan, mutta lopuksi hän sanoi että jos minulla olisi maine coon, käyttäisin rahat johonkin mukavampaan. ( Eläinlääkäri kuuluu rotuyhdistyksen terveysryhmään.) Päätin sitten että no, antaa olla. Leon vanhemmat ovat HCM- negatiivisia ja voinhan hänet sitten ultrata jos siltä tuntuu.

Sitten alkoi se räpellys. Ota sinä takapäästä kiinni ja katso ettei se pääse puremaan minua. Epäilin edelleen asian onnistumista ja muistutin tästä rauhoittamisesta. Ei, ei kyllä se katsos saadaan etutassusta otettua. No ei saatu. Hoitaja haki apulaisen. Otetta tiukennettiin kaulurista niin, että Leo irvisti. Haettiin pyyhe. Kiedotaan Leo pyyhkeeseen niin homma hoituu. Ei hoitunut. Tässä vaiheessa eläinlääkäri saapui huoneeseen ja kuunteli Leoa stetoskoopilla. Poika jännitti selvästi ja alkoi hermotkin jo mennä tuosta vehtaamisesta. Sanoin edelleen rauhoittamisesta mutta juttujani ei otettu kuuleviin korviin.

Mikäs kalju se siellä kiiltää? Ettei vain olisi karvat jääneet hoitajan kätösiin?

Kissakassi. Se olisi ratkaisu. Niinpä Leo pakattiin kissakassiin ja etutassua vedettiin vetoketjun takaa esiin. Mutta eipä saatu verikoetta. Leo nappasi hoitajaakin vähän käteen ja piti hurjaa ääntä. Nyt mennään jo eläinrääkkäyksen puolelle tuumasin tietysti herkässä hipiässäni. Lääkäri puuttui tilanteeseen ja sanoi että mennään nyt pidemmän kaavan mukaan ja rauhoitetaan. NO ENKÖS MINÄ SINÄ SANONUT JO HETI?!?

Leo laitettiin siniseen mikä on tietysti isoin kooltaan.

Niin Leo sitten rauhoitettiin ja viestiin osaston puolelle. Lääkäriä en sen koommin nähnyt. Hoitaja huikkasi minulle jossain vaiheessa että me hoidetaan kissa, verikokeet on otettu ja nyt odotellaan että se herää ja sitten rokotellaan.

Olimme eläinlääkärissä yli kaksi tuntia. Laskun saapuessa kysyin mitä rokotuksia on nyt annettu. Kissaflunssa. Entä Rabies? Rutto? Ei mitään muuta....Voi S******TANA kirosin itsekseni. Koko ilta on mennyt tässä helvetin sähellyksessä eikä lääkäri edes rokottanut Leoa niinkuin piti. Olin tästä hyvin ärtynyt ja lääkäri pahoitteli asiaa. Rabies laitettiin viime tingassa ja ilmaiseksi. Ruttorokotetta ei voitu laittaa, kun siinä on aina flunssakin mukana ja nyt Leo sai pelkän flunssarokotteen. EMMÄÄÄKESTÄ. Sovimme, että voin mennä parin viikon päästä uudestaan otatuttamaan sen ruttorokotteen ilman veloitusta.

Ja niinhän me menimme. "Milläs tuulella sä tänään olet? " Kysyi eläinlääkäri. Leo oli ihan oma itsensä, ei moksiskaan mistään vaan katseli uteliaana ympärilleen. Lääkäri kuunteli Leoa stetoskoopilla ja tunnusteli vatsan seudun. "ISO KAKKA tulossa." Hän katsoi myös hampaat ja Leo vähän vastusteli. Kun toimitus oli ohi, Leo tuhahti. Minua hymyilytti, sillä Leo tuhahtaa AINA kun häntä suututtaa. Rokotus sujui hyvin ja eläinlääkäri vielä pahoitteli viimekertaista. Juttelin rokotusohjelmasta ja sanoin että Kissaliitto vaatii rokotukset vuosittain; myös ruton.  Hän ei uskonut. En VIITSINYT alkaa väittämään vastaan. Mutta...nyt käyntimme kesti inhimillisen ajan, rokotukset ja paperit ovat kunnossa ja olen IKIONNELLINEN ettemme enää metsästä mitään titteliä (lue: olemme näyttelytauolla) sillä Leon kaulurista lähti tosiaan iso osa hoitajan käteen...Mutta halusin tosiaan kirjoittaa tämänkin kokemuksen tähän repertuaariin...

Loppu hyvin, kaikki hyvin...