SyntymäpäiväSankari

Hyvää Syntymäpäivää Sinulle Rakkain, 

Hyvää Syntymäpäivää mä toivotan....

IC Artsycats Lucy in the Sky "Luna"

täyttää tänään kokonaiset 5 vuotta!

Kotiväki onnittelee!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Kerroinkin teille jokin aika sitten, että rakkaani varalapsi Bill Winter joutui etsimään uutta kotia. Hän muutti lopulta pohjoiseen, ihan Kainuuseen saakka. Lieneekö nimi ollut enne? Bill Winterin kainuulainen nimi on Routa. Ja hänhän on ihan Roudan näköinen.

Routa on kotiutunut hyvin. Hänen perheeseensä kuuluu äiti, isä, heidän lapsensa sekä kiltti minun kokoiseni Teppo- koira ja erittäin, erittäin hemaiseva söpö nuori coonityttö Kuura. Roudasta ja Kuurasta onkin tullut oiva parivaljakko. Katsokaa vaikka!

Tässä he ovat maastoutuneena korkean lipaston päälle! Huh mitkä katseet!!!

Tässä taas odotellaan herkkuja - tai ruokaa. Kaunis parivaljakko on kyllä. Me olemme täällä ikionnellisia siitä, että löysimme Roudalle uuden kodin. Täällä häntä rakastetaan ja hänen kanssaan ollaan, eikä hengenheimolaisia puutu. Kyllä kissa tarvitsee kissan kaverikseen, en voi muuta sanoa! Miettikää nyt vaikka meidän Suraa, joka kasvoi ainoana lapsena koira kaverinaan. Ei ole päätä eikä häntää hänen touhuissaan, sanon minä, isä Leo. Toisaalta olenhan itsekin elänyt ensimmäiset vuoteni koiran kanssa ja varsin päättömäksi meni minunkin touhuni. Luna muutti elämäni, kun tämä vaalea, viileä portugalilainen viettelijätär saapui meille. Lunahan on Roudankin äiti!

Ihanaa kesää Roudalle ja hänen uudelle perheelleen!

Toivoo Varaisä Leo ja hänen koko komppaniansa.

(kuvat on ottanut omistaja)

Esikoistytär

Moro!
Sain pitkästä aikaa terveisiä esikoistyttärestäni, joka lienee tähän astisista lapsista eniten minun näköiseni. Ja koska hän selvästi muistuttaa isäänsä, hän on todella kaunis, upea, mielettömän ihana jo aikuinen Lady <3 Olen ihmetellyt, miksei häntä ole näkynyt kissanäyttelyissä, mutta ehkä siihenkin tulee muutos.

Magnificat Red Velvet, tuttavallisesti iskän pikkutyttö Neea voi oikein hyvin ja on kesämielellä.

Mahtaako minusta tulla vielä Vaarikin? Mene ja tiedä. Sitä kovin toivoisin kyllä. Kuvat on ottanut Neean omistaja.

Ihanaa kesää Neealle ja siskolleen Hipulle <3

Toivoo isä Leo

Voihan Närhen Munat!

Ikäväkseni joudun kertomaan teille kaikille suloisille maine coon- Ladyille että Leo- Pappa on pois pelistä. Minä siirryin konsulttikerhoon tämän viikon tiistaina. Minulla alkoi kuulemma mennä liian lujaa ja koska minua ärsytti suunnattomasti tämä Lentävä Hollantilainen, joka meillä kotona liipostaa olen antanut sille välillä pataan. Se ei ollut sallittua ja niinpä kotiväki täällä päätti tehdä minusta konsultin, jotta rauhoitun. Nimittäin kun minä näytin Hollantilaiselle kaapin paikan, tyttäreni Sura puolusti poikaystäväänsä eikä isäänsä ja rouvani Luna ei tiennyt ketä olisi vetänyt pataan, kunhan huitoi sinne sun tänne niin avot. Kohta siltä oltiinkin Koira- Kissaklinikalla 12 h paasto takana ja ei muuta kuin kulkuset veks. Nyt odotamme innolla mikä minusta oikein tulee. Olenhan ollut Susi Lammasten vaatteissa, mutta tästä eteenpäin taidan olla Lammas Leijonan vaatteissa.

"Leikatut kissat elävät leikkaamattomia pidemmän elämän, eivät mourua, merkkaa reviiriään virtsalla eivätkä karkaile ulos herkästi. Leikattu kissa kiintyy omistajaansa lujemmin kuin leikkaamaton. Kissan kastraatio on toimenpiteenä pieni ja kissa toipuu siitä nopeasti. Kollikissan kivekset poistetaan anestesiassa pienen ihoviillon kautta. Leikkaushaava paranee nopeasti. Jos kissa on kiinnostunut haavasta, sillä voi pitää muutaman päivän ajan kauluria."

Hmmmm....mitä tähänkin nyt sanois? Räyh!

Hartolan kissanäyttelyt 28-29.4.2018

Kaikkea se tulevaisuuden suunnittelu saakin aikaan...nimittäin meidän mammalle tuli pakkomielle saada Hilde sertijumiin. Syykin selviää tuonnempana ;-) Niinpä Hildeä lähdettiin viemään Hartolaan, tuonne jonnekin, keskelle ei mitään, jossa kaikki ovat olleet ja viihtyneet...ehkä nyt tuli meidänkin perheen aika vihdoin viimein.

Neljän tunnin ajomatka sujui vallan mainiosti. Valitsimme reitiksi idyllisen Hämeen Härkätien. Ensin Hämeenlinnaan ja sieltä Lammin, Asikkalan ja Sysmän kautta Hartolaan. Olimme perillä kahdeksan jälkeen perjantai- iltana.

Paikka näytti idylliseltä ja pieneltä. Löysimme lopulta huoneeseemme, jossa aika oli kirjaimellisesti pysähtynyt. Kello näytti 13.30. nyt ja aina. Telkkarissa oli Danny joka kertoi vain elämästään. Totesimme että iltapalaa oli lähdettävä ostamaan paikallisesta S- marketista, sinne löysimme helposti. No, onneksi näyttely järjestettiin hotellin liikuntasalissa, alakerrassa, joten matka ei ollut pitkä.

Hotellihuoneen ikkuna.

Aamu valkeni aurinkoisena. Menimme aamupalalle ja söimme aamiaista kaikessa rauhassa.
Eläinlääkärin tarkastus alkoi klo 8.00. Siihen mentiin arvonnan kautta, ja meitä onnisti. Pääsimme tarkastukseen toteamaan että kaikki oli kunnossa ja ei muuta kuin häkkiä sisustamaan. Näyttelyn teemana oli ITALIA, mutta valitettavasti paukkuja ei riittänyt verhoilun panostamiseen. Ihan perinteisellä Marimekon Pupu- kuosilla mentiin.

Linna- hotellin idylliä.

Kaikki tuomaritkin olivat italiasta, teeman mukaan.  He tulivat näyttävästi saliin esittelyn ja assareidensa kera. Se oli hauska ja erilainen aloitus päivälle.

Tuomarimme oli Christian Federico Sandon. Hän kyllä piti Hildestä, mutta nuoruus oli tässä nyt vähän hidaste. Serti kuitenkin tuli että humpsahti, ja sehän tarkoitti sitä, että olimme valmiit kotimatkalle.

"Tuu tuu tupakki rulla,

mistäs tiesit tänne tulla?

Tulin pitkin Turun tietä

hämäläläisten Härkätietä...."