Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

18. tammikuuta 2014

Näyttelyverhot/ Marimekon Käspaikka

Lunan aloittaessa näyttelyt piti hänelle tietenkin tehdä verhot. Tietenkään, eikä todellakaan Hän käyttäisi minun majesteetillisia sinisiä verhojani, jotka sointuvat kauniisti punaiseen pöyheään turkkiini aiheuttaen samalla oikean värien sinfonian silmien verkkokalvoilla. Lunahan on aivan erilainen väritykseltään, hopeatabby valkoisella ja minä taas tulenpalavan punainen ja niin pehmeä ja iso että kaikki haluaisivat ottaa minut syleilyynsä...Ai niin, mutta nythän piti kertoa Lunan verhoista eikä minun viehättävästä olemuksestani...

Niin siinä sitten pohdittiin, mikäs väri olisi neidille paras. Jotain neitimäistä tietenkin...Pienen netti-informaation jälkeen Palvelijani meni suoraan Marimekon liikkeeseen kankaita hypistelemään. Tämmöinen sitten sattui mukaan: Marimekon Käspaikka, joka on muuten ei näytä mielestäni miltään tässä kuvassa. Todellisuudessa kangas on paljon värikkäämpi.


 
" Perinteikäs Käspaikka-kuvio vuodelta 1960 kuuluu Maija Isolan Ornamentti-nimiseen kuviosarjaan, jossa voi nähdä slaavilaisen kansantaiteen vaikutteita. Käspaikat ovat karjalaisia tekstiilejä, joita käytetään monenlaisissa tilanteissa arjesta juhlaan. Kangaslaatuna on sataprosenttinen puuvilla."

Luittekos te kuulkaas että karjalaisia? Onko se vähän sama kuin portugalilaisia? Kysyn vaan...? Ymmärrän kyllä että Palvelijani karjalasta kotoisin olevat sukujuuret ehkä innoittavat häntä tähän kuosiin, tai sitten...kaikki on vaan sattumaa. :-)  100% puuvilla ON hyvä juttu! Se ei sähköistä turkkia liikaa ja toisekseen näyttelyverhoja pestään ahkerasti, joten 60 asteen pesun kestävät kankaat ovat parhaita.

Saatiinhan se kangas vihdoin kotiin. Levitimme kankaan sängylle ja ei muuta kuin siihen poseeraamaan...
Kuten kuvasta näkyy, Lunaa näytti kovasti väsyttävän moinen touhu. Kaikkea sitä joutuukaan tekemään! No värit sopivat...ihan hyvin :-)

Verhot ommeltiin samalla kaavalla kuin minun majesteetilliset verhoni.
Tällä kertaa häkin pohjallinen tehtiin erikankaasta, jolloin se jää kokonaan verhon piiloon. Tämä aiheuttaa kyllä SEN ongelman, että eurotyylisiä verhoja tehdessä pitää pohjakin tehdä uudelleen. (Vetoketjuja kun ei kukaan "halunnut" kulmiin ommella.) Ja tietenkään euroverhoja tässä vaiheessa emme ajatelleetkaan, sillä eurotyylisiä näyttelyitä on Suomessa melko vähän. Lunan ensimmäinen näyttely oli tuttu ja turvallinen Turku, jossa mennään perinteisellä mallilla.

Katto tehtiin myös ja aika tummahan siitä aina tuntuu tulevan. Näyttelypaikoilla on usein huonohko valaistus, joten häkin sisällä on hieman hmmm....himmeä tunnelma.

Tältä ne verhot nyt sitten näyttävät. Ihan olemme tyytyväisiä. Itse näyttelykalukin näyttää aika tyytyväiseltä. Hiukan reiluja mittoja oli palvelijani kuulemma käyttänyt, joten pientä pussitusta oli sivuseinillä. Ehkä suunnittelemme hänelle vielä pienen pesän. Minähän kasvoin kaikenmaailman pesistä ulos ennätysvauhdilla, joten Minä olen kyllä ollut majesteetillisissa verhoissani - valitettavasti ja onneksi - ilman pesää. Mutta Hänhän on vielä pieni tyttönen.

Niin, ja NYT kuulemma ne eurotyyliset verhot tulevat tarpeeseen. Palvelijani on jo ostanut lisää tuota mainiota kangasta, ja alennettuun hintaan tietenkin. Luvassa on siis ompelua, ompelua ja ompelua ja minä taidan päästä laadun tarkkailuun. Se on minulle oikein mieluista puuhaa. Saman kankaan valitsimme siksi, että katto on jo pään päällä. Siitä on hyvä lähteä.

Luovaa viikonloppua teille kaikille! Pitäkäähän häntä pystyssä!

T. Leo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti