Heippa!
Mauri- myrskyä uhmaten lähdimme kissanäyttelyyn varhain lauantaiaamulla. Tiedossa oli perinteinen Ery- Sydin järjestämä drive in- näyttely, jolloin kotiin voi lähteä heti kun tuomari antaa luvan. Toisin sanoen - et pääse jatkoon! Aamulla oli kuitenkin melko hyvä ajella kohti pääkaupunkiseutua. Välillä vähän sateli ja tuulikin, mutta yhtäkään kaatunutta puuta ei esimerkiksi tarvinnut väistellä.
 |
| Kuva: Yle |
Sitten vähän käytännön järjestelyistä. Saavuimme Vermoon vähän ennen kymmentä. Eläinlääkärinjono oli pitkä ja ulottui ulos asti. Niinpä mekin jouduimme muutaman minuutin jonottelemaan Mauri- myrskyssä, mutta loppujen lopuksi pääsimme joutuisasti sisälle.
Lisäksi huomasimme heti että Vermon ravirata oli sisustettu uudelleen. Se vaikutti tietysti myös häkkipaikkoihin. Suurin osa häkkipaikoista oli nyt alakerrassa, rappusten välissä, tv- monitoreiden alla. Yläkerran häkkipaikat oli varattu saman tien sillä niitä oli vähän. Yläkertaan oli nimittäin ilmestynyt iso ravintola- alue ja senhän jokainen ymmärtää että kissojen kanssa ei ole ravintola- alueelle menemistä... Yläkerta oli vain puoliksi käytössä. Tämä tietysti harmitti meitä rattastelevia ihmisiä, sillä kannappa nyt rattaita sitten portaissa ees sun taas. Mutta hätä kyllä keinot keksii. Siitäkin selvittiin.
Lauantain tuomarina oli Linda Knýová. Hän tulee suoraan tsekeistä. Hermannin arvosteluksi saatiin KM eli kunniamaininta. Supreme Champion- luokassa ei enää kerätä sertejä, joten aina tulee KM, halusit tai et. Lisäksi tässä luokassa saa aina vapaalipun TP- rinkiin. Seiskaryhmän kissoja oli mukavasti paikalla ja Värin Paras meni nuorelle lupaavalle miehen alulle. Tuomarin paras valinnoissa paneeliin pääsi iso komea hopeavalkoinen cooni. Me pääsimme siis ajoissa kotiin!
 |
| Hermann Lindan arvostelussa. Kuva: Eeva Soveri |
 |
| Vähän jännittää. Lindan olkapäätä vasten on kiva nojailla. Kuva: Eeva Soveri |
 |
| Hmmm...mites tämä boksi....Kuva: Eeva Soveri |
Kotimatkalla kuljettajamme saikin pitää ratista kovaa kiinni, ettei Mauri vienyt Versoa mennessään. Se verran kovat tuulen puuskat välillä riepottelivat autoa ja lähiympäristöä, joka vilahteli valokuvamaisesti auton ikkunoista.
Sunnuntaina tuomariksi oli nimetty Olga Komissarova. Hermann sai lupaavat laatuarvostelut ja lopulta heltisi jopa Värin Paras, eli KM BIV. Tästä olimme todella iloisia. TP- ringistä lähdimme sen sijaan ensimmäisinä ulos, sillä ne korvat, ne korvat. Ne pitäisi olla isommat! Paneeliin pääsi komea nuori kolliherra itänaapurista.
 |
| Sunnuntain laatuarvostelussa. Kuva: Sirpa Viita |
 |
| Kuva: Sirpa Viita |
 |
| Välillä on kiva köllötellä omassa sturdissa. |
Kaiken kaikkiaan jäi todella kiva fiilis näyttelystä ja etenkin näin pitkän tauon jälkeen. Ehkä silloin tällöin käymme aina Hermannin kanssa jossakin kääntymässä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti