Mustin ja Mirrin rotuesittely

Heippa!

Ette ikinä usko minkälainen päivä minulla on ollut tänään. Olen ollut Turun Länsikeskuksen Mustissa ja Mirrissä näyttämässä, miltä maine coonin kuuluu näyttää. Ja on minua ihmeteltykin.

Rotukissaesittelyssä oli meidän maine coonien lisäksi burmat, joten esillä oli kaksi varsin erityyppistä rotua. Kotoani mukaani otin Suran, ihan sen takia koska hän on a) tyttäreni b) samaa sukua c) leikkisä pikku tyttö. Niinpä meidät laitettiin yhteen isoon häkkiin ja siitä se kaikki sitten alkoi.

Tästä se kaikki alkaa. Isä ja tytär edustamassa maine cooneja.

Oli minulla kyllä vähän outo olo, kun ei ollut näyttelyverhoja missään ja edellisestä näytilläolostakin jo puolisen vuotta. Katselin koko ajan tuonne oviaukkoon päin, missä ihmisiä tuli ja meni ja välillä uhkapelaajien pelikoneet kilisivät lupaavasti. Mutta tässä vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään käsitystä siitä, keitä kaikkia Mustissa ja Mirrissä oikein käy.

Kuvassa Oliivian kissalasta kaksi burmaa. Sukkelia otuksia!

Mustissa ja Mirrissä käy nimittäin koiria! Kyllä. Minä nielaisin kaksi kertaa kun iso saksanpaimenkoira käveli häkkini ohitse suoraan luukaupoille, näytti isännälleen minkä luun hän haluaa ja tämän jälkeen se ostettiin. Eikä se koira tainnut huomata minua ollenkaan! Tai kun kaksi jotain minun kokoistani koiraa kaipasi itselleen valjaita. Niitä sitten soviteltiin ja ihmeteltiin ja koska heitä ei ollut suotavaa minun vuokseni tuoda ihan sitten minun nenäni eteen, haukkuivat nämä penteleet hyllyn takana siten, että minua alkoi vähän hirvittää. Sitten minä näin pienen kultaisennoutajan pennun, mikä oli isäntänsä sylissä. Hän näytti helposti lähestyttävältä. Sekä isäntä että koira. Mutta he eivät katsoneet minua päinkään! Ole tässä sitten kaikille mieliksi.

Maine coonit Leo ja Sura.

Siinä nyt on maine coon mainos LEO, ihan parhaimmasta päästä. Tuossa ylhäällä, muovitelineessä.  Olenhan ollut alan lehdessä PIN UP- poikana. Yksi pieni tyttö huomasi yhdennäköisyyden ja totesi että tuolla on sama kissa kuin täällä. Hienoa. En minä sitten ole parissa kuukaudessa mihinkään muuttunut.

Sura on joskus kova ikävöimään äitiään. Tässä hän saa katsella oman äidin kuvaa, jos alkaa ikävä iskemään. Kyllä sitä kuvaa tuli muutaman kerran tiirailtua, vaikka Sura ei halunnut sitä minulle tunnustaa.

Rentoa porukkaa.

Loppuiltapäivästä Sura otti jo todella rennosti ja minäkin vähän yritin painaa päätä tyynyyn. Onneksi tuo turilas oli minun panssarinani, ja äidin kuvaa katseltuaan hän painoi päänsä minun pehmeään turkkiini. Tässä me sitten torkuimme kunnes kello tuli 15.00 ja työsopimuksemme sanottiin irti. Saamamme lahjukset saavat jäädä bisnessalaisuudeksi, sillä suomalainenhan ei puhu palkastaan eikä....

Kaupassa kuultua:

"paljon se oikein painaa?"
"en ole koskaan nähnyt mitään näin isoa!"
"Määäää en kestä"
"No hän on ihan Leon näköinenkin"
"Leo Leijona"
"Voi mun sormet ihan uppoo tähän Leon turkkiin."
"Onko ne kaikki näin isoja?"

Tässä muutama esimerkki, mitä kaikkea tupsukorvani kuulivat päivän aikana. Mutta päivä oli todella mielenkiintoinen ja hauska ja oli ilo huomata, miten sydämellisiä ihmisiä kaupassa liikkui. Oli mukavaa kuunnella ihmisten tarinoita omista kissoistaan ja jopa koirista.

Näihin tunnelmiin....

LEO