Valokuvien ja tekstien kopioiminen ilman lupaa on kielletty.

1. huhtikuuta 2014

Kyl määki Turuus ja ainaki Skanssis!

Niinhän siinä sitten kävi että minut, Ylevä Ylhäisyys kylvetettiin oikein kunnolla esittelyä edeltävänä päivänä. Lojuin lämpimässä suihkussa ja turkkiini hierottiin mitä hienoimpia tuoksuja, puhdistavimpia shampoita ja hoitavimpia hoitoaineita. Vältin jopa föönauksenkin, sillä Iskä oli mökillä.

Lauantaina turkkini oli punainen ja pörheä, niinkuin tärkeinä päivinä kuuluu ollakin...Matkamme Skanssiin sujui hyvin eikä Neitikään ollut moksiskaan minun seurassani. Minut sijoitettiin isoimpaan häkkiin mitä sieltä löytyi, ja harmikseni kyllä olin aika lähellä lattiarajaa. He EIVÄT YMMÄRTÄNEET että minun paikkani ei ole siellä ruohonjuuritasolla näissä tapahtumissa vaan mitä ylempänä sen parempi. Toisaalta minut kyllä nähtiin sieltä kaukaa jo ja mikäs siinä oli maatessa aurinkoa ottaessa...
Skanssin Faunatar ja häkit etualalla.
Leo Leijonaa ihastellaan häkissä ja Tytti taka-alalla kertomassa cooneista.

Minä kun olen kokenut jo niin monta näyttelyä elämäni aikana, ei tämmöinen neljän tunnin pyrähdys tuntunut missään. Aluksi toki ihmettelin ääniä ja noita pieniä riiviöitä, jotka tuotiin jollain pienillä rattailla eteeni, joista lähti erilaisia ääniä, jotka yrittivät kääppiä minua ja jotka yrittivät tunkea pieniä sormiaan häkkiini. Käyttäydyin viileän kohteliaasti. Ne olivat nimittäin...lapsia. Ja vaikka joku yritti huiskaakin minulle huiskuttaa, en oikein innostunut ajatuksesta. Päätin siis ottaa rennosti ja loikoilla pitkin pituuttani.
Krooh Pyyh koska tämä päättyy?

Naapurissani oli nuori mies Bruno, joka otti myös todella lunkisti tämän koko homman. Hänellä oli oikein oma häkki mukana, sturdiksi sanotaan...Bruno on musta kuin yö, uskoisin että hmmmm...naisiin menevä?!
Bruno

Luna taas pääsi pieneen tummansiniseen pehmeään häkkiin pöydälle ja Hans, siskoni poika, hänen viereensä. Ja voi miten Hans katsoi Lunaa! Hän olisi varmaan halunnut häkkiin kaffeelle!!!Onneksi Luna ei juurikaan välittänyt tästä kermaisesta Hansista, vaikka heitä sivusilmällä tarkkailinkin. Luna on kuitenkin MINUN oma tyttöseni...
Luna ja Hans.

Esitteitä oli myös jaossa Suomen Maine Coon yhdistyksen puolesta.

Maine Coon - lempeä jättiläinen.
Ihmisiä kävi Skanssissa oikein mukavasti katsomassa meitä, eikä hiljaisia hetkiä tullut. Saimme lahjaksi/lahjukseksi/ kiitokseksi/ tai mitä ikinä-  hieman raksuja ja kissanminttulelun. Että sellainen päivä :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti