Leon Joulutervehdys!

Leon Joulutervehdys!

Hyvää huomenta itse kullekin säädylle. Tänään on Tapaninpäivä ja joulua olemme viettäneet jo kaksi päivää. On täällä ollut kuulkaa ihmettä. Kaikki alkoi ensinnäkin kovalla siivoamisella. Katsoin sopivaksi poistua milloin parvekkeelle, milloin sänkyyn ja milloin taas raapimapuuni ylätasanteelle. Kas, siellä oli tunkua, sillä Lunakin ihmetteli moista kaaosta. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä mikäs sen mukavampaa, kuin juuri siivottu keittiön pöytä kukkineen ja jouluisine pöytäliinoineen.

Leo joulukissa.

Minä asetuin siihen joulun viettoon. Emäntä kyllä naljaili että olen kuulemma ollut liikaa tuomarin pöydillä, sillä tämä pöytäfetissi esiintyy minussa aina tietyin väliajoin. Joulun vietto aloitetaan siis puhtaalta pöydältä.

Tämmöisen kissan oli emäntä kuvannut kyläilyreissullaan. On täyttä suklaata. Eiks oo vähän mun näköinen?

Tämän jälkeen kun uskalsin kävellä täällä kotosalla eri paikoissa pelkäämättä, että pudotan mitään, alkoi tuoksujen ja hajujen hurma. Siis niin ihanaa lihaa, lihaa ja lihaa. Katkarapuja, lohta, siikaa ja majoneesia. Kananmunaakin haluaisin maistaa kermavaahdosta puhumattakaan. Uuni oli kuumana ja taas katsoin välillä paremmaksi poistua parvekkeelle tai omaan boxiini joka kököttää olohuoneen nurkassa. Emäntä kyllä naljaili että olen ollut kuulemma liikaa boxissa, sillä tämä boxifetissi esiintyy minussa tietyin väliajoin. Olenhan mennyt kymmeniin eri tuomarinpöytiin juurikin tästä omasta rakkaasta boxistani.

Ihan oikea Metsän puu.

Sunnuntai-iltana meille ilmestyi ihan oikea metsän puu olohuoneeseen. Se oli niin iso, että yltää kattoon saakka ja on leveäkin kuin mikä. Oksatkin alkavat melkein maasta, eikä tämänkokoinen kissa kuin minä, edes mahdu sinne kuusen katveeseen makaamaan. No olen tyytynyt sitä vain katselemaan lattialta, eikä pallot ja kynttilät enää inspiroi minua niin kuin aikaisempina vuosina. Ne on jo niin nähty. Sen sijaan minua inspiroi Luna, joka ihmettelee kaikkea jouluun liittyvää ja minusta on taas hauska ihmetellä Lunaa. Hän on silmäteräni.

Pieni Lunatyttönen, silmäteräni mun.

Joulurauhan julistus tuli Suomen Turuust. Vaikka olenkin puolalais-ruotsalaista syntyperää, ihan oikeaa Overlordin sukua, (lue: Jumalasta seuraavaa ) niin istuin olohuoneen pöydällä Maamme laulun soidessa ja katselin silmät renkaina tähteä ja koristeltua joulukuusta. Tein kunniaa Joulurauhalle ja Porilaisten marssille. Emäntäni katsoi televisiosta Joulurauhan julistusta, mutta minun mielestäni hänen olisi pitänyt katsoa minua, sillä istuskelin siinä paraatipaikalla tupsut tuuheana.

Pakettejakin minä sain, tai me saimme, miten sen nyt ottaa. Sain oman vaaleansinisen hiiriwubban, kun Lunalla on jo ankka. Virmanjuurta tuli pehmeään tyynyyn kätkettynä ja ihan uusi tuliterä laserhiiri, joka on yksi ehdottomista suosikeistani. Lisäksi tuli tietysti kissojen karamelleja ja sellaisia herkkuja. TIEDÄN, että niitä säilytetään lipaston ylimmässä laatikossa ja kuuloni on valikoitunut niin tarkaksi, että kuulen takasiipeen saakka kun laatikko aukeaa. Silloin syöksyn lipaston päälle istuskelemaan ja koska isäntäväki ei voi vastustaa minun suloista olemustani saan melkein aina karamellin jonka voin syödä lipaston päällä. Joskus en saa ja silloin kyllä tuhahdan kuuluvasti.

Mitäs kaikkea mä nyt sainkaan lahjaksi? Kiltti olen ainakin ollut kuin mikä...

Toivottavasti teillä kanssasisaret ja veljet on ollut mukavat joulunpyhät. Kenenkään turkki ei ole kärvähtänyt kynttilässä eikä maha nipistele kinkusta tai kalkkunasta. Kukaan ei ole pelästynyt joulupukkia tai saanut sähköiskua kuusen kynttilöistä. Toivottavasti elonne on ollut rauhallista, leppoista ja seesteistä.

Iskä vei savukalkkunan kylmiöön. Siis MIKSI? MINNE? Ihmettelemme ovella... Lisäksi eräällä jouluvieraalla oli pyörätuoli mukanaan, joten tämähän on mainio paikka istuskella..ja seuraavaksi mut kärräättinkin olkkariin. Hih hih hauskaa....

Toivotan teille kaikille heimolaisilleni sutjakkaa joulun jatkoa täältä kinkun ja kalkkunan katveesta...

Ystävällisesti

Leo von Overlord-Vuorenblå