In memoriam Leo

 

Leon kohtaloksi koitui ärhäkkä kasvain, joka uusiutui nopeasti leikkauksen jälkeen. 

Lämmin kiitos kaikille lukijoille kaikista näistä vuosista. 

Leon blogi tullaan sulkemaan jonkin ajan kuluttua, sillä Leo Leijonan Uskoman Elämä on päättynyt.

Vuoden 2019- kissakilpailun tuloksia/ Suomen maine coon- kissat ry

Viime viikonloppuna Kuopoissa jaettiin vihdoin oman yhdistyksemme palkinnot vuonna menestyneille cooneille.

Tässä meidän tuloksia:

AIKUISET NAARAAT

10. sija CH Blackcurrant O- Ren Ishii 

KASTRAATTINAARAAT:

3. sija IP Blackcurrant Beatrix Kiddo

KASVATTAJAT:

3. sija BLACKCURRANT- Cattery

NUORET NAARAAT:

2. sija CH Blackcurrant O- ren Ishii

PENTUNAARAAT:

4. sija CH Blackcurrant The Flower of Carnage

5. sija CH Blackcurrant O- ren Ishii

SIITOSNAARAAT:

1. sija IC Bloomingtree QQ`Sweetest Taboo

SIITOSUROKSET:

3. sija SC Macawi Mosi Double E´s Xahir DVM

ONNEA ONNEA KAIKILLE MENESTYNEILLE COONEILLE KAUTTA MAAN!!!

Kesällä kerran

 

...Kesämuistoja, kesämuistoja...kohta on koko elokuukin muistoa vain....

Vanhuus ei tule yksin!

Hei taas!

Olen ollut kovin hiljainen viime aikoina ja arvatkaas, mistä se johtuu? Minulla on alkanut terveys reistailemaan...Hyvä ettei kuulkaas henki lähtenyt. Mutta mutta, joku muisti minua tuolla yläkerrassa ja saan vielä elää toivottavasti monta rikasta vuotta.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun sihteeri päätti ilmoittaa minut ortopedille jalkavaivani vuoksi. Lepuuttelen aina välillä toista tassuani ja vaikka kotiväkemme jo melkein tiesi että nivelrikkoahan se on, niin halusimme siihen varmistuksen. Niinpä minulle varattiin koko röntgenkuvaussarja, päästä varpaisiin. Siinä sitten kun odottelimme tulevaisuudessa siintävää ortopediaikaa niin tapahtui jotain odottamatonta.

 

 

• Olin perinteiseen tapaan päivittäisessä Sepon Intialaisessa Päähieronnassa ja olin jo miltei nirvanaan vaipunut niin hupsista. Kaulastani, sen jumalattoman leijonaharjan alta löytyi patti. Patti oli melko isohko, mutta en aristellut sitä vaikka tämän löydöksen jälkeen kaikki halusivat sitä klähmiä. Niinpä tämä ortopediaikani muuttui myös patintutkimusajaksi.

 Eläinlääkärissä sitten minut sovitusti kuvattiin tosiaan päästä varpaisiin ja vanhuus näkyi jo kuvissa. Sitten patistani otettiin näyte, jotta saataisiin jotain selvyyttä, mikä patti se oikein on. Samalla otettiin kaikki mahdolliset verikokeet ja ne olivat kuulkaas priimaa! Sitten vain kotiin odottelemaan tuloksia. Tässä vaiheessa minä mietin jo omia hautajaisiani ja hautapaikkaani ja kotiväkeni oli murheen murtama. 

 Lopulta kuitenkin tulokset saatiin, eikä kyseessä ollutkaan NIIN pahanlaatuinen kasvain, etteikö sitä voisi leikata. Etäpesäkkeitä tämä ryökäle ei lähetä, mutta on sijoittunut varsin ikävään paikkaan, henkitorven ja suurten suonien väliin sinne jonnekin. Niinpä varasimme leikkausajan.

 Ja sitten tämä Pappa leikattiin. Hyvästi Leijonaharja!

Kotin tullessani minut oli ahdettu liian pieneen kissan haavanhoitopukuun. No eihän se mahtunut kuin vähän kaupan ympärille. Sihteeri teki jostain vanhasta omasta trikootakinhihasta minulle isomman ja lempeämmän haavanhoitopuvun ja kyllä kuulkaas ketutti oleilla sellainen pellenpuku päällä! Surankin naamasta näki että nyt sillä oli hauskaa minun kustannuksellani. Aaargghh! Onneksi tuo roolivaateleikki loppui ja olen ollut nyt ihan itsekseni ilman mitään pukuja ja haava voi oikein hyvin. Huoh!

 Ikävä kyllä ihan kokonaan sitä ryökälettä ei saatu irrotettua, kun se oli niin ikävästi kasvanut kiinni henkitorveeni. Mutta kahdesta muusta pahasta paikasta se saatiin irti. Niinpä se penteles jäi kaulaani asumaan mutta minä voin nyt paljon paremmin. Sen ei PITÄISI kasvaa enää uudestaan, mutta mistäs sitä koskaan tietää? Vielä on edessä tikkien poisto. Elämä jatkuu.

 

Hyvää kissojen päivää!

 Oikein ihanaa ja aurinkoista kissojen päivää teille kaikille!!!

T: Leo