Oi niitä pentuaikoja!!! Leo kotiutui heinäkuussa 2010 ja hän oli alusta alkaen ihan kuin kotonaan.
Olin tilannut hänelle ZooPlussasta ison kulmamallisen raapimapuun. Oksalla ylimmällä oli mukavaa kelliä. Kaikkein paras paikka kuitenkin oli oikealla oleva pussimallinen taso.
Hip heijaa tässä on kiva olla...Mutta mitäs tuossa edessä heiluu?
Ettei olis vaan tuulikelloja?! Iiiiihana helinä ja kilinä kuuluu ja mä yllän niihin just ja just...
( paaljon paljon myöhemmin pussimallinen taso oli historiaa vain, sillä se ei kestänyt pontevan pojan painoa...)
Vanha ompelupöytä piti testata, aika jännä tämä poljin osa, mahtuu ihan vaikka makoilemaan...
No sit tietty mut laitettiin tähän punaiselle nahkasohvalle pinkin tyynyn kanssa ja otettiin valokuva. Eikä mua kyllä ostettu miksikään koristekissaksi vaikka kaunis olenkin...
No sitten mulla on tämä pienempi raapimapuu ja jotain ihme pantterinnaamoja...Ihan kiva tässäkin on kölliä!
( Huom. 3 vuotta myöhemmin tämäkin taso petti, eivät jenkat vain kestäneet kun otin vähän vauhtia...)
Kiva seepraputki, niin kauan se oli kiva kun mahdoin tonne sisälle. Nyt sitten ei oo enää aikoihin ollut asiaa koko putkeen, taisi olla hukkaputki!
Niin ja tässä tämä mun uusi kaveri, Dioksi kutsutaan. Nimikin on italiaa ja tarkoittaa jumalaa. Toki tämä musta murjaani on nimetty Ronnie James Dion mukaan. Piste ja Aamen.
Mutta mikään ei vedä vertoja lauantai- illan Avara Luonto- ohjelmalle.
Ja illan tullen kotona on ihan villi maine coonin pentu.
Mitä tästä opimme?
Kun ostaa jotain pientä, voi saada jotain suurta. Lopulta kuitenkaan mikään ei kestä, mihinkään ei mahdu, eikä kukaan jaksa enää yhdellä kädellä kantaa. Jotkut ei kahdellakaan. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti