Aineettomista elämyslahjoista jää vähiten materiaa ja eniten muistoja. Anna tai toivo lahjakortteja konserttiin, elokuviin, näyttelyyn tai vaikkapa hierontaan.
Minulla on ollut jo monta elämyslahjaa. Yksi niistä oli Killeri. Siellä nimittäin hevoset laukkasivat hullun tavalla talvipakkasessa ja joku ukkeli istui kärryjen kyydissä pää jäässä. Minä en pystynyt sitä touhua katsomaan vaan pakenin Mamin kainaloon.
Toinen elämys oli paikallisessa eläinlääkärissä, kun minä näytin eläinlääkärille närhen munat, niin hänpä suuttui ja tunki minut kissakassiin. Voi elämä! Siinä ei kuulkaas ollut mitään tehtävissä kun olin kauniissa paketissa ja hän alkoi tekemään minulle toimituksiaan. Kissakassi oli aikamoinen elämys!
Kolmas elämys tapahtui Mummolassa, mistä löysin 100 säkkiä lampaanvillaa. En pysty sanoin kuvaamaan sitä tunnetta, miten pieni susi heräsi minussa eloon lampaanvillojen keskellä. Olin ihan ekstaasissa ja nuuhkuttelin lampaanvilloissa ja halusin itsekin muuttua lampaaksi. Sudeksi? Vai lampaaksi? Sudeksi? Vai lampaaksi? Lopulta korvani olivat niin täynnä lampaanvillaa että Mami vei minut eläinlääkäriin, mutta ei enää tälle samalle kissakassityypille. Tämän lisäksi haisin ihan lampaalle, joten minut pestiin puhtaaksi ja seuraavana jouluna sain lahjaksi pienen leikkihevosen joka haisi lampaalle.
Kuvassa Daddy- Hermann ja pikkutyttö Oren.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti