Elämme ankeita aikoja. Pihistelemme. Kitsastelemme. Minä - Super Sura- nimittäin matkustin autolla Hyvinkää - Raisio väliä koko viikonlopun. Palvelijamme pihistelevät hotellimaksuista, joten päätimme käydä Hyvinkään näyttelyssä kotoa käsin. Paikalliseen hotelliin olisi päässyt 189,- hintaan/ yö. Joten tuolla hinnalla ostaa jo mukavasti bensaa ja saastuttaa luontoa! Toisaalta ei Versommekaan pyhällä hengellä kulje, joten kyllä bensakulujakin kertyi. Näyttelyn teemana oli hauskasti Drive In- näyttely, joten me todellakin autoilimme. Ja mikä hauskinta; meidän ei tarvinnut olla iltaan saakka paikalla!
Mutta eikö ole somaa, että minulle - Super Suralle- löytyi omat nimikkokarkit? Eräältä huoltoasemalta nämä osuivat silmään ja mukaanhan ne lähti. Mutta nyt Hyvinkäälle.
Olemme saapuneet kohteeseen. Lauantain tuomarina meillä oli Kristiina Rautio. Hän on nähnyt minut viimeksi reilu vuosi sitten, kun olin vielä pieni tyttö. Hän on varmaan jo unohtanut minut, sillä tässä ensimmäisessä kuvassa hän toteaa että ai, sinähän oletkin tyttö! KYLLÄ! Minä olen tyttö. Körttiläisten sukua ja ruoka-aikaan kotona. Enhän minä muuten iso olisi, mutta kun on raskaat luut! Kyllähän te sen tiedätte!
Kyllä vähän jännitti, miten täällä isojen tyttöjen luokassa oikein käy. Mutta ah ihanaa ja onnea, Kristiina antoi meille arvosteluksi EX 1 CACS, joten sertifikaatti tulla tömpsähti. Kas tässä, olkaatten hyvät:
Mitä, olenko minä taas tuomarin pöydällä? En kai sentään. Kuvassa on sisarpuoleni Cecilia. Hän kilpailikin kotikentällään. Onko ehkä vähän yhdennäköisyyttä? Kyllä taitaa vähän olla. Cecilialla oli sertikisa kaunista ladya vastaan ja huh hah hei, Cecilia voiton vei. Nyt tuli jo kaksi sertiä tähän körttiläisten sukuun.
12.6.2016 SUNNUNTAI
Sisko, tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...Hyvinkää kun taas meitä kutsuu!!!!
Tänään tuomarina oli Minna Krogh. Tässä näette, miten hän arvioi minua! Kyllä, minä olen maine coon! Ja olen tyttö!!!
Minna leikitti minua ja siitähän minä pidän! Silmät sikkaralla killitän huiskaa, joka on näppärästi rajattu kuvasta pois! Tuosta purkista minä muuten valitsin itse PUNAISEN huiskan. Se taitaa olla lempivärini!!!
Jaahas, jaahas...ne on ne isot luut. Pituuttakin pitäisi olla. Ehkä vähän enemmän kenties?
Mitä, joko tämä jo loppui? Juuri kun pääsen vauhtiin ja leikki alkaa luistamaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti