Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harmaahaikaran
ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii
ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava
huuto kuuluu kauas.
Suuri, lennossa pöllömäiseltä vaikuttava haikara. Höyhenys
kellan-ruskeankirjava, siipisulat tummaraitaiset. Hyvin piilotteleva ja
jäykistyy pystyasentoon seipään näköiseksi suoja-asennossa. Lennossa
näkyy pitkä nokka, kyyry kaula ja suuret kuuppamaiset leveät siivet.
Jalat sojottavat lennossa pyrstön takana. Lentää nopein siiveniskuin,
keveämmin kuin harmaahaikara. Lentotyyli ja silhuetti erona sorsiin
hämärässä; tämä pätee muihinkin haikaroihin. Pesintäaikana
kaulushaikaran ääni on sumutorvimainen puhallus. Pesii Etelä-Suomen
ruovikkoa kasvavilla järvillä ja merenlahdilla.
Pesinnästä huolehtivat yleensä naaraat yksinään (pesän rakentaminen,
hautominen, poikasten ruokinta), mutta yksiavioisten koiraiden arvellaan
auttavan ainoata naarastaan haudonnassa ja poikasten ruokinnassa.
Pesä sijaitsee tiheässä ja märässä ruovikossa. Pesyeessä on
keskimäärin 5–6 munaa, muninta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa.
Poikaspesiä on havaittu kesäkuusta alkaen. Haudonta kestää 25–26 vrk.
Poikaset voivat kiivetä pesästä jo 10 vuorokauden ikäisinä, yleensä
viimeistään 15–20 vuorokauden ikäisinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti