TUROK/ Metsämäki

Tervehdys!

Palvelijamme oli ensimmäistä kertaa elämässään perjantai- iltana talkoissa auttelemassa TUROKin näyttelyn pystytystä. Mielenkiintoista nähdä se työ, mikä tehdään ennen näyttelyn aloitusta. Häkkipöytiä kannettiin ja häkkejä koottiin liki 400 kappaletta häkkipöydille. Häkkejä oli alakerrassa, yläkerrassa ja välikerrassa. Kaikki häkit imuroitiin ja desinfioitiin jne. jne. jne. Toki siellä oli kaikkea muutakin monen monituista pientä asiaa, mikä tarvitsi tekijää. Kaikinpuolin positiivinen fiilis jäi näistä TUROKilaisten talkoista :-)

LAUANTAINA

Turun Metsämäki otti avosylin vastaan näytteilleasettajat heti klo 7.00 aamusta. Aamu sarasti aurinkoisena ja paistoi lämpimästi isoon halliin. Tänään tuomarina minulla oli entuudestaan aivan uusi tuomari:  Hristo Simeonov Bulgariasta. Olin aamun toinen kissa pöydällä ja jostain syystä olin ärhäkällä päällä heti aamusta. Joku sovinisti saattaisi kysäistä että "onko nyt SE aika kuukaudesta?" mutta minun tuttavapiiriini ei sovinisteja kuulu. Minua vaan yksinkertaisesti jurppi eräs asia....Enkä taida viitsiä kertoa mikä. Jo ajomatkalla boxissa minulla oli kovasti asiaa. Juttelin myös häkeillä. Yritin murtautua sieltä ulos. Viuhkat ja sulat saivat kyytiä, kun niillä minua leikitettiin.

Kaihomieli katsoo kaukaisuuteen! Minulla oli loistava näkymä raviradalle. Harmi vaan että hevosia ei juurikaan viikonlopun aikaan näkynyt...

Sitten tuomarin pöydällä tämä villiintyminen senkuin jatkui ja Hristo naureskeli että "Pure Tortie" kun päästelin urisevia kurkkuääniä metsästäessäni huiskia...Ja Hristo vain nauroi minulle! Siitähän minä sain pökköä pesään ja aloin näyttämään kaikkia hullun temppujani ja tämä iso leppoisa mies vai NAUROI! Oli sihinää ja suhinaa ja vilinää ja vilskettä. Arvosteluksi tuli EX 1 CAGCIB joten serti tulla napsahti. Viimeiseksi sihahdin hänelle kuin käärme, sillä minä osaan myös käärmeiden kieltä!

Nonni, siinä se nyt on. Serti tulla napsahti.

Tuomarin paras- valinta meni paljon odotettua paremmin. Se, että minut ylipäätään kutsuttiin sinne, oli jo voitto. Mutta Hristo otti jokaisen arvostelemansa tytön rinkiin, joten meidän yllätykseksemme tyttöjä putosi viereltä pois, mutta minä siellä vain venytyksessä olin ja mäkisin. Alkoi jo hermokin menemään.  Tyttöjä kun oli alunperin 7, joten tämä pudottelu pelistä vei aikaa. Lopuksi jäljellä oli vain kaunis norjalainen metsäkissa ja minä. Sitten muistin, miten Hristo oli naureskellut tempauksilleni ja laitoin suuren vaihteen päälle. Minulla alkoi "suurri pyörrä pyörrimmään" kuten Oulussa sanottaisiin. Yleisö kuulemma naureskeli minulle kun pidin oikean Suran Shown! Sitten tuomari kosketti pehmeää turkkiani ja minun teki mieli tempaista häntä oikein toden teolla. Yritin vasenta koukkua, mutta se jä yritykseksi. Sitten Hristo totesi että norskilla on parempi esittelykunto. Harmi. Ehkä se vasen koukku oli hänelle vähän liikaa.

Toinen kuvakulma. Sura ja Serti.

***

SUNNUNTAINA

Sunnuntaiaamu oli jännittävä, sillä ensinnäkin velipuoleni Bill Winter saapui näyttelyyn ja toisekseen minut palkittiin klo 8.30 TUROKin toimesta. Olinhan vuoden 2015 kategoria kakkosen PARAS NUORI!!! Katsokaa mitä minä sain! Pystin, kunniakirjan ja lahjakortin :-)

Kunniakirjani mun.

Mutta sitten itse asiaan....eli näyttelyyn.

Tuomarina meillä oli Marjatta Koskenkangas. Hän on minulle entuudestaan hieman tutumpi tuomari, sillä olen nähnyt hänet pienenä tyttönä. Esitykseni oli jo heti aamusta ja Marjatta leikitti minua sulan kanssa melkein koko arvostelun ajan. Ja minähän leikin! Kylläpä oli hauskaa! Siinä meinasi pöydän pinta-ala käydä pieneksi. Marjatta kyllä tykkäsi minusta, mutta pieniä ikäviä juttuja hän huomasi myös, sillä kukaanhan ei ole täydellinen. Arvosteluksi saimme EX 1 CAGCIB ja sehän tarkoitti sitä, että sain....KUUDENNEN SERTIN KOLMANNESTA MAASTA! Joten minusta tuli Grand International Champion! Huippuhienoa! Jee! Tätä ei voinut uskoa todeksi kuin vasta sitten joskus iltapäivällä kun sain sertin hyppysiini.

Tuomarin paras- ringissä meitä oli muutama tyttönen ja minä pääsin heti Marjatan pöydälle arvioitavaksi, sillä hänhän koplasi minut viimeksi aamulla. No höh. Olen liian iso. Kaikki meidän perheessä ovat liian isoja. Mikä siinäkin on? Muuten hän kyllä ihan tykkäsi minusta ja muista en muistakaan enää mitään sillä olin vähän kärttyinen kun tulin rinkiin kesken kauneusunieni. Marjatta arvasi sen. Tuo venytyskin tuntui niin joogalta, että, että loppujen lopuksi esiinnyin vähän rennommin. En tiedä oliko se sitten hyvä vai huono juttu, mutta paneeliin pääsi tosi kaunis (vähän liian laiha sanoi tuomari) turkkilainen kissa! Minä olen aina iloinen jos turkkilainen voittaa, sillä Turkissa on maailman parhaat kebabit! Niinpä pääsin häkkiini odottelemaan kotiin pääsyä. Lopuksi tietysti pakolliset valokuvausket pystien ja ruusukkeiden kera. Ah, elämä on ihanaa!!!

Voitto on makoisa!