SUROKin näyttely 21.7.2019

Kaikkea sitä joutuu kesälomallaan kokemaan ja näkemään... Nimittäin vaikka meidän huushollissa on monta kertaa sanottu, että kesällä ei mennä minnekkään muualle kuin mökille, niin silti tämä meidän Tirehtööri oli ilmoittanut tytöt kissanäyttelyyn kauniina heinäkuisena sunnuntaina. Suuntana olisi Hämeenlinna. Mottona on kuulemma että: Kerran sitä vaan nuoria ollaan! Joten arvaattekin varmaan että tytöt olivat heinäkuussa näyttelymaailman aikuisuuden kynnyksellä. Viimeistä kertaa nuorisoluokkaan ja se olis siinä sitte.

Tällä napilla kannatettiin paikallista eläinsuojeluyhdistystä.

No mehän olimme tosiaan mökillä tuohon aikaan. Heinäkuun helteet, aurinko paistaa, kalat tanssivat tyynessä järvessä....Sieluni silmin näin jo, miten näyttelyvalmistelut täällä sujuisivat...Kuinka ensin haetaan ämpäreillä vettä saunaan, sitten lämmitetään sauna ja tehdään sopivan lämpöistä pesuvettä tytöille söpöihin emalivateihin. Sitten avataan Tervashampoo pullo ja toiselle tytölle  Koivushampoota. Sitten pestään ja huuhdellaan, pestään ja huuhdellaan, pestään ja huuhdellaan. Sitten valjaat päälle ja laiturin nokkaan pyyheliinojen päälle kuivattelemaan....No niin taisi Tirehtöörimmekin nähdä tämän kaiken sielunsa silmin - ja se oli todellakin liikaa, liian maalaisromanttista ja erittäin, erittäin hyvää huumorintajua vaativaa - mitä meidän huushollista ei ikävä kyllä löydy.

Sura saunan lauteilla.

Näyttelypesut tulisivat olemaan helvetistä, jos tekisimme sen noin retrosti. Niinpä päätimme käyttää hyväksi sosiaalisia suhteita. Onneksi on olemassa ystäviä. Ystäväperhe asuu vakituisesti noin puolen tunnin ajomatkan päästä mökiltä. Niinpä Tirehtööri haki ensin kotoa kaupungista sturdit ja kaikki muut näyttelyvehkeet ja pesujutut ja tämän jälkeen hän nappasi tytöt mökiltä mukaansa ja sitten lähdettiin Pauliinan luo pesulle. Onneksi ilma oli helteisen lämmin, joten suihkutus tapahtui lähestulkoon trooppisissa olosuhteissa - samoin kuivattelu. Tämähän oli jo suorastaan seikkailullista! Perjantai- iltana myöhään olimme takaisin mökillä ja valitettavasti tytöillä oli sen illan tarhakielto. Tarha kun on heidän mökkeilynsä yksi kohokohdista!  Minä en viitsi tässä kohtaa mainita omasta veneilykiellostani jonka sain muutama vuosi sitten...mutta elämän tuntuu välillä olevan kieltoa kiellon päälle. Ja heti lauantaina, kun turkit olisivat kuivat, tarhan ovi avautuisi myös heille.

Mutta sitten itse asiaan.

Aamu sarastaa. Matka kissanäyttelyyn voi alkaa.

Aikaisin sunnuntaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Näyttelypaikalle löydettiin helposti navigaattorin avulla ja tuomarina molemmilla tytöillä oli Edvardsen Geir Johan - suoraan Norjasta. Tirehtöörimmekin on kuulemma puhunut Norjaa asuessaan hetken aikaa Harjavallassa, (lue: mustaa huumoria ) mutta tällä kertaa - onneksi - kommunikoimme englanniksi. Tämä pitkä ja vaalea viikinkimies arvosteli ensin Loretan. Ja ta daa! Loretalla oli kisaa kauniin ja ison punaisen tytön kanssa. No niinhän siinä kävi, että Loretan tulokseksi tuli EX2 ja näyttelypäivä oli hänen kohdallaan ohi. Sitten hetken kuluttua oli Orenin väriryhmän vuoro. Orenillakin oli kisaa kauniin hopeatyttösen kanssa. Tuomari mietti ja mietti ja lopulta Oren voitti kilpakumppaninsa saaden arvosteluksi EX1 BIV. Hän oli vieläpä värin paras! Hienoa tytöt! 

Mutta nyt kotiin kasvamaan, sanoo Pappa.